Vähän on jäänyt vähemmälle nyt maaliskuussa blogin kirjoittelu, mutta täällä ollaan edelleen :) Venlan kanssa ollaan ahkerasti kierrelty kisoja ja taas jokunen nolla tullut lisää. Eniten iloinen olen kuitenkin siitä, että nyt olen itse löytänyt radoilla juuri sen oikean viretilan ja fiiliksen: ei ole väkisin vänkäämistä vaan pystyy tekemään parhaansa. Lisäksi kisaradoilla on alkanut tekemään oikeita ohjauksia, joka sekään ei ole aina ollut ihan itsestään selvää :D
Tässä kisavideo toissapäiväisistä kisoista, tuloksina 2xhyl 1x0
Jotenkin Venlan kanssa vireen löytäminen on ollut paljon helpompaa, kuin Viivin, mutta nyt muutamat viimeisimmät treenit ovat sujuneet todella hyvin ja pikkuhiljaa luottamus bretoniin on taas noussut. Kisoissa ei olla enempää käyty, yhdet epikset pomppimassa. Tavoitteena oli pitää hauskaa, vaikka virheitä tulisikin. Agilityn ja varsinkin kisaamisen on tarkoitus olla hauskaa, ja tällä hetkellä viivin kontaktien vuoksi en vielä pysty löytämään intoa virallisiin kisoihin. Nyt jos epiksiä juoksisi vielä muutamia, ehkä hyppyratoja virallisissa, ja opettelisi löytämään nyt treeneissä ollutta tekemisen meininkiä myös kisaradoille :)
Kevättä kuitenkin odotetaan ihan hirmuisen paljon. Pääsisipä jo ulos treenaamaan! Koirienkin kanssa lenkkeily olisi heti paljon hauskempaa kun ei olisi noin tajuttoman liukasta! Kesän treenejä odotellessa olen pyörittänyt mielessäni paljon eri treeni-ideoita ja olenkin ainakin alustavasti päättänyt luoda vapaatreenien treenisuunnitelman koko kesäksi. Treenisuunnitelmaamme sisältyy irtoamisia, yksittäisiä esteitä, ohjaustekniikoita ja paljon lisää irtoamista. Myös tavoitteiden määrittelyssä aion olla selkeämpi ja mielessä pyöriikin ajatus eri estesuorituksien kellottamisesta. Tavoitteiden olisi hyvä olla mahdollisimman konkreettisia, epämääräiset tavoitteet tuppaavat ainakin itsellä jäämään enemmän tai vähemmän vain puheen tasolle.
Koska Viivillä oli viimeviikolla jalassa ärtymää, en viitsinyt lähteä keinonurtsille juoksuttamaan. Niinpä Venla sai treenata Viivinkin edestä ja viikonloppuna oli sitten kisat joista kotiin saatiin mukaan tuplanolla!
Keskiviikkona oli kunnon vauhtitreenit ja sai kyllä pinkoa niin kovaa kuin jaloista lähti. Ohjauksissa oli paikoitellen parantamisen varaa: ohjaukset eivät pysyneet tai sorruin varmisteluun, mutta suurimmilta osin oikein sujuvaa. Oli kyllä niin kivaa <3 nbsp="" p="">
Torstaina treenailtiin Niinulla ja eivät nekään treenit hullummin sujuneet :) Myös näissä treeneissä pääsi juoksemaan kunnolla. Huomasin myös että spitzin irtoaminen on kehittynyt jo jonkin verran, pitää vaan itse muistaa kunnolla irrottaa eikä aina juosta sinne esteiden viereen sähläämään. Lisäksi pikkuhiljaa olen alkanut oppinut, että radalla kuuluu juosta ja kovaa :D
Sitten lopulta pitkän odotuksen jälkeen tuli sunnuntai ja päästiin kisaamaan! Itseäni jännitti ihan älyttömän paljon, tuntui jo että pyörryn varmaan lähtöön :D Eikä Venla ollenkaan auttanut tässä ongelmassa karkaamalla lähdöstä! Ekalta radalta 0 tulos, ja sen jälkeen jännittäminen vain paheni! Tupla meiltä puuttui ja sitä tottakai rupesin sitten miettimään. Ei ole helppoa ei! Myös toisella radalla Venla karkasi lähdöstä joka johti siihen että päällejuoksu meni aivan reisille. Onneksi kuitenkin sähläyksen jälkeen selvisimme sinne oikeaan putkeen. Toinen rata ei muutenkaan ole kaunista katseltavaa, oma liikkuminen on kuin kalapuikolla. Voi koira raukkaa mitä joutuu kestämään! 0 kuitenkin myös tältä radalta :)
Kun tupla oli saavutettu, oma olo muuttui paaaaljon rennommaksi. Viimeisellä radalla pääsikin sitten jo vähän taas liikkumaan ja ohjaamaan, ja oikeasti nauttimaan siitä yhdessä tekemisestä. Harmi vain Venla keksi että pussi on aivan typerä este :D hyl siis viimeiseltä radalta.
Olisipa jo sunnuntai niin pääsisi jo kisaamaan! Ihan tajuton kisainto olisi ja vielä pitää jaksaa odottaa.
Näin viimeyönä unta että oltiin Venlan kanssa kisaamassa. Keskellä rataa huomasin sitten että keppejä oli laittettu kolmet peräkkäin niin että osa kepeistä oli "liitoskohdista" limittäin ja keppien väli oli 10cm
Ihan sekaisinhan spitz tästä meni eikä suostunut pujottelemaan oikein millään. Kun radan jälkeen kävin valittamassa tuomarille kepeistä, otti hän ylimääräiset kaksi pois mutta meidän tulos oli jo kirjattu ylös eikä sitä voinut enää korjata.
Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja meni kyllä niiiin nopeasti! Viikon ehdoton kohokohta oli kaksipäiväinen Dobo-koulutusohjaajakurssi jossa oli ihan mielettömän kivaa! Nyt siis periaatteessa olen loppukoetta vaille valmis dobo-kouluttaja ja saan alkaa järjestämään kursseja!
Dobo on laji johon ihastun kokoajan vain enemmän ja enemmän. Siinä apuna käytetään jumppapallon tapaisia munanmuotoisia ja erityisen kestäviä palloja, tasapainotyynyjä ja pieniä puolipalloja. Dobo sisältää kolmenlaisia liikkeitä: koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Se on agilityn ohelle ihan mielettömän hyvä laji: tasapaino, koordinaatio, kehonhallinta, syvät lihakset yms kehittyvät niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jotenkin tuntuu että aika ei vaan riitä itselläni jumpissa tai salilla käymiseen, tai jos riittääkin niin se on koirilta sitten pois. Tässä taas saa koirat otettua näppärästi mukaan samalla kun itse urheilee. Illat ovatkin menneet itselläni pallon päällä pyörien. En malta odottaa, että saan järjestettyä ensimmäiset kurssit! Tämän viikon ohjelmaan kuuluukin maistraatti-vierailu: pitää käydä hakemassa y-tunnus, että kurssien pito ja pallojen myynti helpottuu.
Mutta juu, tästä dobo-hehkutuksesta sitten takaisin agilityn pariin. Kuten sanoinkin jo aiemmin, viikko vierähti nopsaan, maanantaina koulutin pari tuntia, keskiviikkona treenasi Viivi ja torstaina Venla.
Viivin treeneistä ei valitettavasti ole videomateriaalia, mutta hyvin sujui kun vaan alkujännityksestä päästiin yli. Viivi on tänä talvena aloittanut tekemään sellaista, että jos joku muista koirista haukahtaa yms, niin pieni bretoni menee täysin lukkoon ja päättää poistua paikalta. Tällaista käyttäytymistä ei ole Viivillä ollut ikinä aiemmin, mutta tänä talvena toistuvasti. Kun sitten radalla päästään vauhtiin, sujuu kaikki taas hyvin. Hieman inhottavaa kuitenkin, kun rajallisesta treeniajasta osa menee siihen, että saa koiran tulemaan radalle :/
Venlaa sen sijaan ei tarvitse paljoa radalle houkutella, spitz on aina innolla lähdössä treenaamaan :)
Tässä videokuvaa treeneistä:
Treeneissä huomasi, että sivuttaisirtoaminen ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla. Ensimmäisellä radalla pituudelle irtoaminen oli todella haastavaa, mutta targeteilla päästiin sitten eteenpäin. Erityisen iloinen olen siitä, että päälle juoksu sujui toisen radan alussa niin kovin hyvin :) Alan jopa pikkuhiljaa tykkäämään siitä ohjauksena! Lisäksi oli mukava huomata, kuinka viimeviikon takaaleikkaustreeni oli tuottanut tulosta :) Ennen en ole siis niitä radalla pystynyt käyttämään laisinkaan, ja nyt menevät jo varsin hyvin (pientä hidastusta ja vilkaisuja on havaittavissa, myönnetään). Nyt vaan pitää alkaa rohkeasti tekemään leikkauksia radan osana, jotta niihin saisi varmuutta. Lisäksi pitää käydä tekemässä vähän irtoamistreenejä.
Ensi viikonloppuna on Venlan kanssa kisat pitkästä aikaa :) Odotan innolla!
Nyt on sitten palattu taas juoksutauolta arkeen ja pientä maanantai-fiilistä oli havaittavissa ihan jokaisessa viikon treenissä
Keskiviikkona oli Viivin treenit ja ohjelmassa oli valsseja.. Jotenkin jo arvasin kun ratapiirroksen näin, että saattaapi tulla aika hankalat treenit: koiralla on energiaa ja intoa treenitauon jälkeen ja bretonia on muutoinkin välillä hieman haastava saada kääntymään. Itse treenin aikana sähläsinkin sitten myös itse miten sattuu, kontakti koiraan puuttui, liike välillä junnasi, välillä peruuttelin, välillä taas kiirehdin liiankin hätiköiden jatkamaan matkaa. Viivillä kuitenkin näytti olevan hauskaa ja kivaa, vaikka ohjaaja töpeksikin :D Valssit eivät sujuneet treenatessa laisinkaan, koira katoili selän taakse ja kävi pomppimassa kaikki ylimääräiset esteet jotka sopivalle kiertoradalle sattuivat. Yksi plussa kuitenkin näistä treeneistä: päällejuoksu on ollut pitkään itselleni jotenkin epävarma ohjaus Viivin kanssa, mutta nyt se sujui hyvin!
Mikäköhän siinä on, että vaikka valssi on itselleni hankala ohjaus, tulee sitä käytettyä kisoissa ylivoimaisesti eniten? Toki valssi on varma ohjaus, kokoajan saa pidettyä katseen koirassa ja jotenkin tuttuhan se muutoinkin on ohajuksena, alkeiskurssin ensimmäisiä opeteltavia asioita. Kuitenkin huomattavasti paremmin itseltäni sujuu muut ohjaukset ja usein valssikieputukset päättyvätkin pitkiin kaarroksiin ja hyllyihin.
Näiden valssitreenien jälkeen päätin, että nyt sitten opettelen valssaamaan. Pitäisi päästä eroon vaikeiden ohjausten välttelystä, ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa opettelemaan niitä. Pois mukavuusalueelta mars!
Tästä inspiroituneena päätin että aion nyt ottaa härkää sarvista ja käydä läpi itselleni vaikeita ohjauksia sinnikkäästi treenatessa. Ei niitä opi kuitenkaan itsestään.
Torstaina treenivuorossa oli Venla. Niinu oli suunnitellut meille radan joka sisälsi valsseja ja (iiik) takaaleikkauksia. Ei olisi parempaan saumaan voinut tämä treeni tulla! Takaaleikkausta en ole Venlan kanssa tehnyt kuin vähän targetin avulla, kisoissa tai osana rataa en varmaankaan koskaan. Ainakaan onnistuneesti :D Tämäkin siis heti harjoiteltavien listalle!
Eivät ne takaaleikkaukset oikein onnistuneet, tosin targetin avulla saatiin sitten nitä treenattua :) Valssit menivät kuitenkin Vepan kanssa huomattavasti paremmin, kuin edellisenä päivänä Viivin kanssa. Lisäksi putki-puomi erottelu ja sivuttaisirtoaminen vaatii vielä treeniä
Perjantaina mentiin sitten treenaamaan näitä valsseja ja takaaleikkausta. Ihan simppelillä radalla mentiin siis. Numerot 6-7-8 ja 1-2-6 muodostivat valssitreenin, 1-2-3 ja 3-2-1 takaaleikkaustreenin ja sitten vielä nämä yhdistettynä
On se vaikeaa, ei voi muuta sanoa. Välillä olen myöhässä, välillä peruutan, välillä taas päädyn ihan väärään paikkaan valssillani. Tätä on vielä pakko treenata lisää, mutta tässä vähän videotaltiointia
Venlan treenin aiheena oli takaaleikkaukset. Tehtiin niitä ensiksi ihan vaan suoralla, targetti apuna ja sen jälkeen yhdistin osaksi rataa. Vähän myös valsseja mahtui mukaan ja täytyy sanoa että on helpompi pikkukoiran kanssa juosta kuin ison. Jos on myöhässä, saattaa kaarretta tulla 30cm mutta siinä se. Toki oma myöhästely ja könköt ohjaukset tekevät koirasta epävarmemman, ikinä ei voi tietää mihin seuraavaksi mennään, mutta kuitenkin. Maksilla vähän myöhässä ollut ohjaus johtaa pariin ylimääräiseen metriin ja vääriin esteisiin.
Kuten jo aluksi sanoinkin, vähän maanantai-fiilis meidän treeneissä tauon jälkeen. Tästä on kuitenkin hyvä nousta ylöspäin! Nyt itselläni on selkeät suunnitelmat siitä mitä pitää treenailla! Lisäksi olen iloinen siitä, että kummallakin koiralla niiin hyvä fiilis tehdä, vaikka hieman näkikin että väsy tuli nopeammin kuin ennen taukoa :)
Useampi tuttavani on innostunnut käymään ns. Koirakävelyillä, eli kävelyillä joiden suunnasta vastaa koira. Kun tutut reitit alkavat tuntua jo tylsiltä, päätin kokeilla tätä samaa :) Viivi sai tänään siis päättää suunnan ja nopeuden tämän päivän lenkillä!
Alkuun Viivi valitsi, että pyörimme aivan lähiympäristössä. Kävimme tutun lenkkikaverimme rapun luona pyörähtämässä, parkkipaikoilla ja hieman poikkesimme jopa metsäpolullekkin. Aikalailla ympyrää mentiin kyllä :D
Hauskaa oli että erään kerrostalon ohi kävellessämmme avasi vanhempi rouva ikkunan ja kommentoi vihaisena, että koirien kanssa ei saa piihalla kävellä, vaan pitää mennä metsään! Olimme siis vain kävelemässä ohi, kumpikaan koirista ei ollut tehnyt tarpeitaan pihalle tai vastaavaa. Noh, matka jatkui kuitenkin :)
Pian tämän episodin jälkeen vastaamme tuli bordercollie jonka kanssa viivi halusi välttämättä leikkiä. Yleensä ohitamme toiset koirat vain mutta koska koirakävelyn ideana on antaa koiran päättää, pysähdyimme hetkeksi leikkimään tämän koiran kanssa. Kun tästä pääsimme jatkamaan eteenpäin, halusi Viivi välttämättä tervehtiä vanhusta joka oli viemässä roskia. Vähän kävi mielessä että eikös tämä lenkki ikinä etene mihinkään, naapurostoa kierrellään ympäri ja kaikki halutaan moikata :D
Matka kuitenkin metsään, jonka läpi usein kuljemme lenkeillä. Erehdyinkin jo luulemaan että Viivi kiertäisi jonkin tutuista lenkeistämme, mutta yhtäkkiä matka lakkasi keskelle tietä. Viivi pysähtyi ja alkoi tuijottamaan minua: "mikä juttu tää nyt on, mihin me ollaan niinku menossa?" Aika kauan siinä paikoillamme seistiin, kunnes lopulta Viivi päätti taas suunnan: kotiin.
Oli kyllä hauska tehdä tällainen kävely vaihteeksi :D jokaisessa risteyksessä huomasin vähän jännittäväni että minkäköhän suunnan Viivi valitsee. Olisin kuitenkin kuvitellut että Viivi lähtisi kiertämään metsäreittejä ja haluaisi pidemmän ulkoilun, mutta ei :) pitää kyllä ehdottomasti käydä tällaisella lenkillä uudestaan!
Meidän tämänvuoden viimeiset treenit jäivät joulua edeltävälle viikolle, sillä nyt tytöillä on molemmilla juoksut. Oikein mainiosti treenit onneksi sujuivat, joten hyvillä mielin voi jäädä hetken tauolle.
Tässä ensiksi näyttöä Viivin treeneistä:
Jotenkin itselle on muodostunut perisynniksi Viivin kanssa sählätä aluksi ja sählätä lopuksi. Keskikohta sen sijaan sujuu yleensä ihan hyvin. Pakko puolustella vähän kuitenkin näitä sähläyksiä ja sanoa että itse olin näiden treenien aikaan vasta toipumassa flunssasta, joten jalat eivät liiku aivan yhtä vikkelästi kuin toivoisin niiden liikkuvan (tai sitten se johtuu vain kaikista suklaista ja muista herkuista, joita ennen ja jälkeen joulun saa syödä :) )
Viivin kontaktit ovat kyllä vieläkin retuperällä. Pitäisi treenata niitä ihan hirveästi, mutta kun jostakin pitäisi löytää siihen motivaatiota. Ja toki päätöskin että mitäs niiden kanssa tekisi. Jatketaan nyt vielä kuitenkin tällä systeemillä ja odotellaan, josko iskisi jokin inspiraatio.
Tuo keppien jälkeinen valssi sujui näissä treeneissä mielestäni tosi hyvin! Olenkin huomannut, että kun saan vaan itselleni rennon asenteen tekemiseen, niin kaikki ohjaukset sujuvat paljon luonnollisemmin ja paremmin. Helposti kuitenkin sorrun "yliyrittämiseen" ja varmisteluun, jolloin sitten jään ohjauksiin liian pitkäksi aikaa ja olen ohjauksen jatkuvuus katoaa. Venlan kanssa tämä ei niin paljon haittaa kuin Viivin kanssa, pikkuspitzin kanssa kun kerkiää juoksemaan paljon paremmin ja kaarteetkaan eivät niin pitkiksi veny kuin maxilla. Lisäksi Venla ei ole ollenkaan yhtä estehakuinen ja irtoava kuin Viivi, joka lukitsee esteet huomattavasti nopeammin.
Tietysti myös varmistelun ja yliyrittämisen vastakohta, huolimattomuus, on yksi kompastuskivi jota voi varsinkin noista alun ja lopun sähläuksistä syyttää.
Sitten seuraavana päivänä oli Venlan treenit Niinulla:
Ihan ensimmäisenä pitää mainita tuo Venlan into treenata! On ihana huomata kuinka paljon koira nauttii
kun pääsee radalle! Lisäksi huomasin kuinka paljon Venlan fyysinen kunto onkaan
kasvanut nyt syksyn aikana. Vaikka treenasimme rataa pitkään, eivät patterit
kuluneet ihan loppuun. Niinun ehdotuksesta olemme nyt myös laittaneet rimoja
eri korkeuksille. Tämä on pienessä ajassa vaikuttanut hyppäämiseen todella
paljon, ja sitä kautta tietenkin myös nopeuteen! Ennen Venlalla oli tapana
suunnata hyppynsä ylöspäin, eikä niinkään eteenpäin, mutta nyt meno on jo
paljon paremman näköistä!
Venlan kanssa valssit eivät sujuneetkaan yhtään niin näppärästi kuin Viivillä, ja tuota muurin jälkeistä valssia (ensimmäisellä radalla) hinkkasimmekin melko pitkään. Jouduin hieman videoa editoimaan että se hieman etenisi :D On se rytmitys ja ajoitus vaan vaikeaa! Lisäksi toisen radan lopussa valssiohjaus töksähtää tosi pahasti, kun omat jalat eivät vain liiku! Aionkin ottaa valssien opettelun Venlan kanssa yhdeksi uudenvuodenlupaukseksi.
Päällejuoksut sen sijaan alkavat Venlan kanssa sujumaan, vaikka koenkin ne erääksi heikommista ohjauksistani. Treenin lopussa teimme päällejuoksut tuohon toisen radan loppuun ja ne tuntuivatkin todella sujuvilta ja mukavilta.
On kyllä hassua huomata, miten ohjaukset, jotka Viivin kanssa tuntuvat vaikeilta, sujuvat Venlan kanssa paljon luonnollisemmin, esimerkiksi päällejuoksu ja persjättö. Osa ohjauksista taas sujuu Viivin kanssa huomatavasti paremmin, esimerkiksi takaaleikkaus. Jotenkin yleensä tuleekin valittua sellaisia itselle helppoja ohjauksia, vaikka pitäisi astua mukavuusalueen ulkopuolelle treenatessa. Lisäksi olen huomannut että kisatessa suosin joitain ohjauksia toisia enemmän, esimerkiksi saatan käyttää valssia persjätön sijaan, koska siinä saa pidettyä kokoajan katseen koirassa. Tästäkin voisi olla hyvä opetella ulos, niin että saisi käytettyä niitä radalle parhaimpia ohjauksia, eikä vain "varmisteluohjauksia".
Pakko laittaa vielä tämän tekstin loppuun pieni loppukevennys. Pääkaupunkiseudulla on ihan tajuttomat määrät lunta, ja pienelle koiralle se aiheuttaa joskus hieman ongelmatilanteita :D
