Maanantaitreenailua

Nyt kun on vielä päiviä vapaana, täytyi käyttää aika hyödyksi ja suunnata treenailemaan! Erityisesti halusin treenata Venlalla irtoamista ja Viivillä kontakteja, joten erityisen kimurantille radalle ei ollut tarvetta.

Aluksi hallilla tehtiin Viivin kanssa kontakteja. Puomista suoritimme aluksi pelkkää alastuloa, muistutukseksi, mutta siirryimme tekemään myös kokonaista puomia. Viivi toimi todella upeasti! Puomilla oli vauhtia, mutta myös varmuutta, vaikka itse pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon sivuille ja jäämään taakse, jotta oma liike ei tarjoaisi suuria helpotuksia, ja näkisin, miten Viivi todella suorittaa.
Aivan täysin varma Viivi ei kuitenkaan vielä jos minä jään taakse, vaan laittaa etutassut sivusta maahan. Kun kuitenkin palkka tulee vain eteen tiettyyn kohtaan, seuraaville kierroksille yleensä korjaa suoritustaan, ja laittaa tassut maahan vasta ihan lopussa. Onneksi tämä ei ole niin vakava ongelma: asento on jo hallussa, nyt vaan vahvistamaan oikeaa paikkaa asennolle. Treeniä treeniä siis!
A:n kanssa tehtiin pelkkää alastuloa. Siinä Viivillä ei oikein ollut varmuutta, että mitä ihmettä piti tehdä, vaan koitti hyppiä sivuilta pois.  Pikkuhiljaa kuitenkin tajusi, mikä on homman idea, ja saatiin niitä onnistumisiakin. Jos itse olin edellä, oli tilanne helpompi ja melkein kaikki suoritukset onnistuivat.  A:ta en kuitenkaan viitsi ihan yhtä paljon toistella kuin puomia, koska siinä koiran asento on huomattavasti vaikeampi. Sitä harjoitellaan siis pienissä pätkissä, mutta pyrin tekemään ainakin kolme pätkää per treenit. Jaksoteltu harjoittelu on aina hyvä asia!

Sitten itse rataan.

Venlan kanssa aloitettiin suoralla, eli esteet 2, 3 ja 4 namialustan kanssa. Tämä harjoitus toimi hyvin, ja Venla piti katseen koko ajan eteenpäin ja suoritti esteitä itsenäisesti. Vaikeutimme harjoitusta aloittamalla radan ihan alusta, eli suorittamalla esteet 1-4. Venla ei kuitenkaan oikein tainnut ymmärtää että radan piti olla vaikeampi, vaan suoritti varmasti ja puhtaasti joka kerta ! Loistava pieni spitz siis.
Venla pääsi lepäilemään ja vuoroon astui Viivi. Viivin kanssa vauhti nousee aika hurjaksi tällaisillä radoilla, mutta se on vain hyvä asia ! Lisäksi taas sai itselleen muistutuksen, miten taitava Viivi todella onkaan :) Rataa harjoitellessani pohdiskelin, että 6-esteelle paras ohjaus saattaisi olla pakkovalssi, eli jäisi itse esteen "taakse" keskikentän puolelle ohjaamaan koiraa, jolloin ei olisi ainakaan renkaan edessä. Ongelmaksi kuitenkin jää se, että miten sinne menee, sillä takaaleikkaus 4-esteelle voi kääntää koiran vääräänpäähän putkea. Siispä hylkäsin pakkovalssi-ideani ja vaihdoin sen tavalliseen takaakierto-valssi yhdistelmään, vaikka nytkun kotona ajattelee, olisi kohtaan sopinut myös saksalainen, joka on meidän harjoittelulistallamme :D
Viivi kuitenkin oli radalla niin vikkelä, että ehdin juuri ja juuri juosta 3-hypyn ohitse kun Viivi sujahti jo putkeen. Siispä pakkovalssi pääsikin käyttöön! Jee!

Venlakin pääsi suorittamaan rataa, mutta aivan yhtä vikkelä spitz ei ollut kuin bretoni. Rata sujui itsessään ihan mukavasti, mutta hieman sitä turbovaihdetta jäin kaipailemaan, joten lopuksi teimme vielä alun irtoamistreeniä.
Kepit yllättivät minut täysin. Niitä ei olla vähään aikaan taas treenattu, joka voi olla syynä siihen että Venla ei suostunut pujottelemaan loppuun ollenkaan. Toinen mahdollinen syy on väsy, joka saattoi jo vähän haitata treenien loppupäässä. Noh, ei siinä muu auttanut kuin ruveta kiinnittelemään ohjureita ja laittaa namialustan keppien päähän. Ohjureiden kanssa kepit onnistuivat ja Venla pujotteli oikein nopeasti omasta liikkeestäni huolimatta. Keppitreenejä on siis jatkossa luvassa!

Pakko vielä laittaa tämä kuva, sillä Venlan tämänpäiväisestä tekemisestä tuli tämä niin mieleen :D

 

Ulkona on kylmä!!

Ulkona on tällä hetkellä niin kylmä, että sinne ei oikein uskalla mennä. Kun on kaksi aktiivista koiraa, ja halliin ei pääse treenaamaan, pitää keksiä kaikennäköistä kotitreeniä, että huonekalut säilyisivät ehjinä.

Viivin kanssa ollaan kontakteja harjoiteltu tuttuun tapaan kontaktilaudan avulla. Edistystä tapahtuu jatkuvasti ja kun pakkaset hieman hellittävät, olisi tarkoitus siirtää kotona opittu ihan oikealle esteellekin.

Venlan kanssa taas lähdimme harjoittelemaan estehakuisuutta ja irtoamista. Kun koira saa rohkeutta irrota, se ei enää kysele ohjaajaltaan niin paljoa "mikä este", vaan uskaltaa juosta vauhdikkaammin jolloin radan tekemisestä tulee myös sujuvampaa. Uskon, että estehakuisuutta tulee myös ajan kanssa, mutta ikinä sitä ei voi harjoitella liikaa!

Kun rakentelin Venlalle hyppyjä olohuoneen lattialle, tuli ihan mieleen, kun lapsena rakentelin kissoille esteratoja ja huiskilla yritin houkutella kissoja sitten kiipeilemään niitä. Venla onneksi on vähän helpommin suostuteltavissa! Venlan rata koostuu kahdesta hypystä, elikkä harjanvarsista ja minimaalaustelineistä (Ikeasta joskus ostettu, ovat todellisuudessa valokuvatelineitä.) sekä harjanvarsista.

Esteitä on kaksi peräkkäin, ja niiden päässä targetti. Itse seison Venlan vierellä tai takana, ja kehotan "eteen", jonka jälkeen Venla juoksee kenguru loikilla esteiden ylitse syömään namin. Välillä olen harjoitellut myös lelulla. Kun Venla ponnistaa toiselle hypylle, heitän lelun. Tämän huono puoli on se, että ajoitus on todella tärkeää: jos lelu tulee myöhässä, koira tulee helposti epävarmaksi.

Tänään lisäsimme hommaan hieman haastavuutta. Venlan piti joko kiertää ensimmäinen hyppy, ja sen jälkeen vasta juosta suora, tai sitten lähtö oli aivan sivussa. Ajatuksena tässä minulla oli, että Venla ei pysty suoraan juoksemaan vaan kipolle syömään namia, vaan hommaan tulee vähän enemmän ratamaisuutta. Näitä toistoja teimme kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin tuota suoraan juoksemista, sillä ideana tässä kuitenkin on itseluottamuksen kerääminen.

Vinkkinä kokoan tähän muutaman harjoituksen, joita voi tehdä kotona.

• Kontaktit
• Kontaktit vaativat usein runsaasti toistoja, joita ei aina ehdi ihan oikeilla esteillä tekemään. Kontaktien harjoittelu kotona ei vaadi paljoa. Jos energiaa riittää, suosittelen askartelemaan vastaavan agilitylevyin kuin itselläni (löytyy Viivin kontaktiharjoitteluvideosta). Sen säilyttäminen on helppoa kaapintakana, ja saa otettua esiin nopeasti, kun harjoitteluinto iskee. Jos energiaa ei kuitenkaan ihan niin paljoa ole, käy harjoitteluun avuksi esimerkiksi sohvatyyny, pesuvati tai muu vastaava koroke, jonka päälle koira saa takajalkansa.
• Kierrä-käsky
• Tottakai on mukavempaa, jos esteen takaakiertoa ei aina tarvitse jännittää silmät kiinni toivoen parasta, vaan voi luottaa siihen että koira todella kiertää esteen. Tästä syystä kierrä-käskyä on hyvä harjoitella myös kotona. Avuksi riittää oikeastaan mikä tahansa esine, esim jakkara, jota koiran pitää kiertää, samalla kun ohjaaja kasvattaa etäisyyttä askel askeleelta.
• Irtoaminen
• Yhden tai kahdenkin hyppyesteen kyhääminen ei vie paljoa aikaa, mutta on hyödyllistä. Irtoamista voi toki harjoitella myös kierrä-käskyn tai kosketusalustan avulla. Pääasia on, että koira oppii, että aina ei tarvitse olla ohjaajan vieressä, vaan välillä voi työskennellä hieman etäämmällä.
• Persjättö
• Persjättö on monille ohjaajille haastava ohjausliike, minkä käyttö kuitenkin on sillointällöin hyödyllistä ja tarpeellista. Persjätön tekemistä helpottaa, jos koira osaa kunnolla hakeutua toivotulle puolelle. Jätä siis koirasi odottamaan etäälle, kävele eteenpäin selkä koiraa päin, ja kutsu sitä. Laske toinen käsi "ohjaavaksi kädeksi" ja palkkaa koira, kun se tulee tämän käden puolelle. Vuorottele oikeaa ja vasenta puolta.
• Sylikäännökset ja poispäinkäännökset
• Sylikäännökset ja poispäinkäännökset ovat helppoja harjoitella kotona, eivätkä vie tilaa. jätä koira odottamaan etäälle, kutsu se ja käännä sylikäännöksellä/poispäinkäännöksellä ja palkkaa heittämällä. Tällöin vauhti säilyy ja koira oppii helposti nämä käännökset, jotka auttavat pelastamaan monta rataa, joilla ohjaaja on myöhässä.
• Temppuilu
• Kaikenlainen temppuilu on hyväksi! Se parantaa koiran ja ohjaajan suhdetta, sekä opettaa koiraa oppimaan. Lisäksi on mukavaa, kun koira osaa naurattaa naapurin lapsia kierimällä tai sanomalla "moi".

Toivotaan että pakkaset hieman laskisivat ja päästäisiin kentälle treenaamaan "ihan oikeita" treenejä :)

Viivi lääkärissä

Tämän päivän on Viivi viettänyt Viikin pieneläinsairaalassa: ensin neurologilla, sitten röntgenissä ja sitten vielä magneettikuvauksissa. Meillä on jo pitkään ollut puhetta, että Viivin selkä tutkittaisiin, kun sen kanssa on aina jotain pintä kränää, ja nyt sitten lopulta se aika varattiin.
Viivi oli aamulla ihan innolla menossa lääkärille, töpöhäntä vain vipatti. Mieliala kuitenkin muuttui kun hoitaja ja lääkäriharjoittelija alkoivat suorittamaan perustutkimusta. Viivi reppana vapisi, läähätti ja yritti paeta paikalta. Onneksi olivat sitten sen verran kilttejä että päättivät ottaa verikokeet myöhemmin kun on rauhoitettu, kun Viiviä niin kovasti pelotti.
Neurologin tutkimuksissa Viivi  pärjäsi sitten oikein hyvin, vaikka toki vieläkin oli peloissaan. Neurologi laittoi Viivin tekemään kottikärrykävelyä, pomppuiluja ja muita liikkeitä, ja Viivi suoriutui niistä kaikista mallikkaasti.
Neurologin tutkimusten jälkeen Viivi matkasi röntgeniin. Siellä havaittiin, että kahden nikaman välissä on rako, vaikka niiden kuuluisi olla yhdessä. Tämän vuoksi Viivi jatkoi vielä magneettikuvaukseen.
Magneetti kuvissa havaittiin lievä välilevytyrä ja että välilevy on rappeutunut.
Koska löydökset kuitenkin olivat lieviä, lääkäri ei uskonut, että ne aiheuttaisivat suoraan Viivin selkävaivoja. Siispä lisää vain lenkitystä, jumppailuja ja hieromista.
Tärkein asia meille kuitenkin on, että mitään vakavaa ei löytynyt ja agilityakin saamme harrastaa niin paljon kuin haluamme :)
Nyt Viivi saa pötkötellä kotona ja lepäillä, sekä syödä vähän herkkuja!