23. maaliskuuta 2012

Venlalle minikisaavien voitto epiksissä!

Sunnuntaina 18.3 suuntasimme Venlan kanssa epistelemään Purinalle, eikä voi muuta sanoa kuin että spitzissä on poweria!!
Venlan kanssa oli ihan mahtavan tuntuista mennä, ja ensimmäiseltä radalta saimmekin nollan tulokseksi. Niinpä seuraavalle kierrokselle otin tavoitteeksi, että mennään vaan niin kovaa kuin päästään. Tsemppaaminen tuotti tulosta, ja Venla teki todella hyvän ajan ja nollan, ja tuloksella saimmekin voiton.
 Kaikista iloisin olen kuitenkin siitä, miten irtoamisharjoitukset ovat tuottaneet jo pienessä ajassa tulosta! Toisen radan takasuoralla Venla ei kysele ollenkaan, ja se on sitä, mihin pyritään! Aivan mahtavaa, näitä harjoituksia jatkamme!!

6. maaliskuuta 2012

Torstain treeneissä viilattiin pilkkua

Piitkästä aikaa kouluttamassa! Tällaista puuhailtiin:


Kuva sinänsä on pientä hämäystä, että todellisuudessa tehtiin vain esteitä 1-13, sillä enemmän ajatuksenani oli unohtaa koko ajatus määrästä ja panostaa pelkästään siihen laatuun.

Esteille 1-4 löydettiin kaksi oikein toimivaa ohjausratkaisua
  • Ohjaaja odottamassa koiraa esteiden 1 ja 2 takana, ja 3-5 esteiden ohjaaminen vasemmalta puolelta. Tässä erityisen tärkeää oli, että ohjaaja on melkein A:n luona odottamassa: muutoin joutuu väistämään estettä 3 ja vetäisee koiran pois muurilta.
  • Persjättö väliin 3-4. Tämä tuntui itsestäni kaikista toimivimmalta ratkaisulta. Tärkeintä persjätössä on, että se on valmis jo kun koira hyppää. Koiralle ei siis missään vaiheessa saa olla epäselvää, minne ollaan menossa. 
 Esteille 6-10 omasta mielestäni paras vaihtoehto on, että ohjaaja jättää koiran suorittamaan A:n itsenäisesti ja itse siirtyy esteen 7 oikealle puolelle (elikkä esteen 8 puolelle). Este 7 ohjataan melko kaukaa, jotta ohjaaja saa hyvän vauhdin ja pystyy suorittamaan persjätön väliin 8-9. Jos ohjaaja jää varomaan ja varmistelemaan estettä 7, on varmaa, että myöhässä ollaan! Tässäkin tärkeää muistaa persjätöstä se, että sen on oltava valmiina ennenkuin koira laskeutuu hypyltä 8. Jos persjättö on hyvissä ajoin valmiina, voi väliin 9-10 tehdä kauniin valssin.

Muistutan vielä kaikkia, että älkää ajatelko "voi ei en kerkeä". Päättäkää, että kerkiätte, suunnitelkaa huolella mitä teette ja miksi teette. Sen jälkeen, tehkää se :D

Hyvin suunniteltu on jo oikeastaan tehty

Nyt on kyllä hyvä fiilis! Jotenkin sellainen olo, että jokin on loksahtanut paikoilleen. Tästä en niinkään syytä sitä, että olen kerennyt ehkä tavallista enemmän kentälle viimeakoina, vaan sitä, että olen analysoinut tekemisiäni entistä tarkemmin. Väitänkin, että kehityksestä maksimissaan 20% tapahtuu koiran kanssa tehdessä, loput 80% pään sisällä.

Viivin kontaktiprojekti edistyy hyvää vauhtia. Viime kontaktitreenissämme aloitimme tekemällä pelkkää alastuloa, jotta asia muistuisi mieleen, tämän jälkeen teimme kokonaista estettä, ja lopuksi vielä muutaman aidan ja vauhdin kautta. Puomilla siis kaikki tämä sujui jo, A:lla on vielä hieman enempi hommaa.
Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä pieni videopätkä Viivin kontakteista
Ideana tässä harjoituksessa oli, että pysyisin kokoajan Viivin takana, jolloin annan itse mahdollisimman vähän vinkkejä oikeasta paikasta. Epävarmuutta on vielä, mutta suunta on oikea! Viivi esimerkiksi loppuenlopuksi päätyy aina oikeaan paikkaan, vaikka matkalla epäröisikin.

 Venlan kanssa irtoaminen ja estehakuisuus on tärkein kehitettävä tällä hetkellä, joten sitä käytiin taas treenailemassa radanpätkän merkeissä.
Venlan kanssa tiemme alkuun esteitä A B C namialustan avulla. Tämän jälkeen aloimme tekemäään ihan koko rataa, mutta siten, että aina välillä radalla olikin namialustalla nami odottamassa. Tavoitteena oli siis lyhyitä, onnistuneita ja ennenkaikkea huolellisia radanpätkiä, ja palkka jostain muualta kuin kädestä. Itselleni lupasinkin, että tästä eteenpäin, ei Venla enää saa yhtään namia kädestä: aina heittämällä tai namialustalta.

Viivin kanssa tällä radalla tavoitteena oli onnistuneet, hyvin ajoitetut käännökset. Juoksemalla ei tällä radalla voi olla yhdessäkään kohtaa myöhässä, joten käännöksiin pystyi todella panostamaan ja tekemään niistä sulavia. Haastavin kohta itselleni oli esteet 7-9. Hyppy numero 8 tahtoi aina jotenkin tulla hypätyksi kohti väärää putken päätä, kunnes tajusin, että itse täytyy lähteä nopeammin liikkeelle estettä 9, jotta en seiso ihan edessä.

Viivin kanssa tuntuu, että talven aikana olemme ottaneet huimia harppauksia eteenpäin! Tässä Viivin tekemistä Oreniukselta keskiviikkona: