Viivin kanssa kisaamassa

Sunnuntaina oltiin Purinalla kisaamassa Viivin kanssa. Tuomarina kisoissa oli Heidi Viitaniemi ja startattiin kolme kertaa: kahdella agiradalla ja yhdellä hyppiksellä. Tuloksiksi saatiin hyl, 10 ja viimeiseltä radalta 0.


Tässä ensimmäinen ratamme:

Tämä rata sujui mielestäni parhaiten, vaikka tulos onkin huonoin. Niinhän se kyllä usein tuppaa menemään että ne hyllyradat on niitä muutoin nätimpiä. Erityisen tyytyväinen olen Viivin kontakteihin! Niiden kanssa on puhkuttu ties kuinka paljon ja nyt niiltä ei yhtään virheitä! Hieman pitää kyllä vielä treenata jotta saa ne nopeammaksi. Omasta ohjauksesta voisi tältä radalta todeta, että hieman olisi jämäkkyyttä saanut olla lisää. Muutamia hyviä kohtia löytyy, mutta löytyy myös niitä tarpeettomia löysäilyä. Hyllyn olisi voinut pelastaa pienellä vedolla, mutta kun kontaktin tarkistin niin tietenkin osoitin suoraan väärään putkeen sen jälkeen. Noh, tekemällä oppii!

Tässä keskimmäinen ratamme, jolta tulos 10

 Että kun harmittaa tuo kömpelö poispäinkäännös! Lähtee aivan liian ajoissa tuo vastainen käsi mukaan ja Viivihän kuuntelee esimerkillisesti. Lopussa sitten juoksenkin suoraan maaliin ohjaamatta kunnolla, jonka seurauksena vielä rima tipahtaa. Olisi voinut mennä loppuun asti kunnolla tälläkin radalla, mutta tuo kielto vei keskittymiskyvyn.


Tässä viimeinen ratamme, jolta tulos 0

Tällä radalla ei enään oikeen sujunutkaan. Todella kömpelöä ohjausta parissakin kohdassa, ja kielto lähellä, kun ohjasin ohi putkesta. Alkuperäinen sotasuunnitelma tuolle kohdalle oli tehdä valssi oikeaan kohtaan, jonka jälkeen persjättö ja normaali takaakierto. Sen jälkeen keskikentän puolelta renkaan ohi, ja takaaleikkaus hypylle. Noh, onneksi oli sen verran pitkä rataantutustuminen että oli tämä varasuunnitelma valmiina, muuten olisi saattanut käydä köpelömmin. Loppusuorasta pitää antaa Viiville iso iso plussa! Vaikka itse kömpelöin ja sählään, Viivi suorittaa hienosti viimeisenkin okserin! Hieno Viivi!

Tarkkana kuin porkkana

Nyt on tämän viikon treenit treenattu, sunnuntaina onkin sitten näytön paikka kun startataan kolme starttia Purinalla. Tämäkin viikko on kyllä ollut opettavaisuudeltaan huipussaan. Tärkeimpänä opetuksena esiin nousi se sama vanha kivi johon aina kompastun: pitää olla tarkkana, tarkkana kuin porkkana.

Tiistaina treenattiin Venlan kanssa vakioryhmässämme Hakkilassa. Treenin teemana oli jaakotus ja se menikin Venlalta ihan hyvin. Koska huomasin, että Venlasta ei ole pitkään aikaan ollut mitään videota, niin nyt on sitten videoitu.

Vauhti ei Venlalla ole mikään kaikista paras tässä treenissä, mutta ihan sutjakkaasti liikkuu kuitenkin. Oman liikkumisen kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana, hieman epävarma Venla on vielä hyppyjen kanssa.

Keskiviikkona oli sitten Viivin vuoro, kun treenattiin Oreniuksella ja ne menikin sitten vähän niinkuin meni. Ei vaan, hyviä pätkiä, joihin itse olen tyytyväinen, löytyy todella paljon, mutta löytyy myös pätkiä, jolloin itse sählään ja huolella. Uppoaisi nyt vaan kehoon että kädet tottelee mitä aivot ajattelee. Ja ne aivotkin voisi ajatella, myös siinä radan aikana. Toisella kierroksella pienen tauon jälkeen kun meni uudestaan, huomasi sitten kuinka huomattavan paljon paremmin meni rata! Tosin kyllä pitäisi itse lähteä vaan lenkille että jaksaisi juosta kovempaa!

Pakko oli sitten laittaa tämäkin video.. Kamalaa sähläystä suurimmilta osin, mutta on sielä muutama onnistumisenkin elämys. Ja tämä on siltä ensimmäiseltä kierrokselta, toinen kierros ei tullutkaan nauhalle. Harmi.


Tänään sitten torstaina oltiin yhdessä Tuijan kanssa treenaamassa. Viivi sai eilisten treenien jälkeen jäädä suosiolla kotiin, Venla pääsi juoksentelemaan. Iloisena uutisena voin todeta heti, että Venla on kehittynyt ihan tajuttoman paljon! Tänään sujui niin rengas, kuin keinukin! Keinulla Venlalla on ollut pitkään ongelmana liike, joka on hirvittänyt pientä koiraa, tänään kuitenkin teki jo todella hienosti keinua. Rengaskin onnistuin todella hyvin, kiitos Tuijalle hyvistä vinkeistä!

Jos tämänhetkiset tavoitteet vielä tiivistäisi, voisi sanoa että Viivin kanssa pitää oma pää pitää radalla ja jalat liikkeessä. Tarkka ohjaaminen on se mitä kaivataan. Venlan kanssa taas ruvetaan opettelemaan entistä enemmän lähetyksiä lähetyksiä ja lähetyksiä. Kun koira saa radanlukutaitoa, kasvaa nopeuskin.

Ps. Pipon tupsu heiluu!

Syksyn kuvia

 Kun syksy on kerennyt jo salakavalasti hiipimään yllättävän pitkälle ja lämpömittarikin uhkaavasti vajoaa nollarajan alapuolelle, on korkea aika lähettää tänne muutama syksyinen kuva.

Näistäkin kuvista muutama, ja vielä vähän lisää alkusyksyn kuvia löytyy osoitteesta: pikkumarin.kuvat.fi

Juokse juokse ja juokse

Kyllä oli reisilihakset koetuksella viimeviikolla!
Oreniuksen treeeneissä keskiviikkona sai juosta sen verran että vähäisistä celsiusasteista huolimatta hiki virtasi ja seuraavana päivänä jalat eivät olisi tahtoneet liikkua.
Seuraavana päivänä jatkettiin sitten samalla teemalla, kun koulutin torstain kilpailevia minejä. Treeni oli taas lainattu, ja linkki treeniin löytyy tästä:
http://agilitynerd.com/blog/agility/courses/misc/StuartMah30SecDrills.html

Pitää muistaa kylläkin mainita että kun Ameriikoissa on käytettynä lyhennetty putki, niin kyllä me täällä Suomessa juostiin ihan kokonaisella!
Itse tykästyin tähän treeniin, koska se on oivallinen ajoituksen harjoitteluun: jos lähdet liian aikaisin liikkeelle, koira kieltää. Jos lähdet liian myöhään liikkeelle, et ehdi seuraavalle hypylle. Jos ohjaat liian löysästi, koira ottaa viereisenkin hypyn tai kaarre venyy pitkäksi. Ajoitus ei tietenkään ole sama kaikille, joku koira irtoaa kauemmaksi, kun taas toisen kanssa pystyy juoksemaan vaikka vähän tarpeellista pidemmällekkin. Lisäksi treeni on koiralle helppolukuinen, ja ehkäpä parantaa koiran omaa radanlukutaitoa.
Kun itse paikoillani palellen seurailin muiden pinkomista treenissä, mieleen jäi vahvasti eräs tärkeä asia: Jos et kerkeä juosta, älä juokse vaan lähetä! Jos taas kerkeät juosta, juokse näyttämään.
Vaikka edellä mainittu kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, sekoittui se kuitenkin sitten kun päästiin teoriasta käytäntöön. Ne, jotka eivät kerenneet juosta, yrittivät juosta näyttämään tuloksena koiran ylimääräistä pyörähtelyä ja kipeät jalat seuraavalle päivälle, ja ne jotka olisivat kerenneet juosta jäivät lähettelemään.. Vielä siis muistutan: tutustukaa rataan niin, että ohjaatte omaa koiraanne.
Itsekkin kävin tätä treeniä juoksemassa seuraavana päivänä Venlan kanssa, ja täytyy sanoa että ei voinut muuta kuin yllättyä positiivisesti! Treeni sopi todella hyvin pienelle karvapallolle: siinä pääsi juoksemaan kovaa ja miltein suoria linjoja, jolloin koiran on helppo lukea itsekkin rataa ja irrota. Sitä Venlakin alkoi tehdä ja itse ei voinut kuin hymyillä, mikäli läähätykseltään pystyi suupieliä taivuttamaan.