Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja meni kyllä niiiin nopeasti! Viikon ehdoton kohokohta oli kaksipäiväinen Dobo-koulutusohjaajakurssi jossa oli ihan mielettömän kivaa! Nyt siis periaatteessa olen loppukoetta vaille valmis dobo-kouluttaja ja saan alkaa järjestämään kursseja!
Dobo on laji johon ihastun kokoajan vain enemmän ja enemmän. Siinä apuna käytetään jumppapallon tapaisia munanmuotoisia ja erityisen kestäviä palloja, tasapainotyynyjä ja pieniä puolipalloja. Dobo sisältää kolmenlaisia liikkeitä: koiran tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Se on agilityn ohelle ihan mielettömän hyvä laji: tasapaino, koordinaatio, kehonhallinta, syvät lihakset yms kehittyvät niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jotenkin tuntuu että aika ei vaan riitä itselläni jumpissa tai salilla käymiseen, tai jos riittääkin niin se on koirilta sitten pois. Tässä taas saa koirat otettua näppärästi mukaan samalla kun itse urheilee. Illat ovatkin menneet itselläni pallon päällä pyörien. En malta odottaa, että saan järjestettyä ensimmäiset kurssit! Tämän viikon ohjelmaan kuuluukin maistraatti-vierailu: pitää käydä hakemassa y-tunnus, että kurssien pito ja pallojen myynti helpottuu.
Mutta juu, tästä dobo-hehkutuksesta sitten takaisin agilityn pariin. Kuten sanoinkin jo aiemmin, viikko vierähti nopsaan, maanantaina koulutin pari tuntia, keskiviikkona treenasi Viivi ja torstaina Venla.
Viivin treeneistä ei valitettavasti ole videomateriaalia, mutta hyvin sujui kun vaan alkujännityksestä päästiin yli. Viivi on tänä talvena aloittanut tekemään sellaista, että jos joku muista koirista haukahtaa yms, niin pieni bretoni menee täysin lukkoon ja päättää poistua paikalta. Tällaista käyttäytymistä ei ole Viivillä ollut ikinä aiemmin, mutta tänä talvena toistuvasti. Kun sitten radalla päästään vauhtiin, sujuu kaikki taas hyvin. Hieman inhottavaa kuitenkin, kun rajallisesta treeniajasta osa menee siihen, että saa koiran tulemaan radalle :/
Venlaa sen sijaan ei tarvitse paljoa radalle houkutella, spitz on aina innolla lähdössä treenaamaan :)
Tässä videokuvaa treeneistä:
Treeneissä huomasi, että sivuttaisirtoaminen ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla. Ensimmäisellä radalla pituudelle irtoaminen oli todella haastavaa, mutta targeteilla päästiin sitten eteenpäin. Erityisen iloinen olen siitä, että päälle juoksu sujui toisen radan alussa niin kovin hyvin :) Alan jopa pikkuhiljaa tykkäämään siitä ohjauksena! Lisäksi oli mukava huomata, kuinka viimeviikon takaaleikkaustreeni oli tuottanut tulosta :) Ennen en ole siis niitä radalla pystynyt käyttämään laisinkaan, ja nyt menevät jo varsin hyvin (pientä hidastusta ja vilkaisuja on havaittavissa, myönnetään). Nyt vaan pitää alkaa rohkeasti tekemään leikkauksia radan osana, jotta niihin saisi varmuutta. Lisäksi pitää käydä tekemässä vähän irtoamistreenejä.
Ensi viikonloppuna on Venlan kanssa kisat pitkästä aikaa :) Odotan innolla!
Loppuun vielä muutama talvikuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti