Tässä ensiksi näyttöä Viivin treeneistä:
Jotenkin itselle on muodostunut perisynniksi Viivin kanssa sählätä aluksi ja sählätä lopuksi. Keskikohta sen sijaan sujuu yleensä ihan hyvin. Pakko puolustella vähän kuitenkin näitä sähläyksiä ja sanoa että itse olin näiden treenien aikaan vasta toipumassa flunssasta, joten jalat eivät liiku aivan yhtä vikkelästi kuin toivoisin niiden liikkuvan (tai sitten se johtuu vain kaikista suklaista ja muista herkuista, joita ennen ja jälkeen joulun saa syödä :) )
Viivin kontaktit ovat kyllä vieläkin retuperällä. Pitäisi treenata niitä ihan hirveästi, mutta kun jostakin pitäisi löytää siihen motivaatiota. Ja toki päätöskin että mitäs niiden kanssa tekisi. Jatketaan nyt vielä kuitenkin tällä systeemillä ja odotellaan, josko iskisi jokin inspiraatio.
Tuo keppien jälkeinen valssi sujui näissä treeneissä mielestäni tosi hyvin! Olenkin huomannut, että kun saan vaan itselleni rennon asenteen tekemiseen, niin kaikki ohjaukset sujuvat paljon luonnollisemmin ja paremmin. Helposti kuitenkin sorrun "yliyrittämiseen" ja varmisteluun, jolloin sitten jään ohjauksiin liian pitkäksi aikaa ja olen ohjauksen jatkuvuus katoaa. Venlan kanssa tämä ei niin paljon haittaa kuin Viivin kanssa, pikkuspitzin kanssa kun kerkiää juoksemaan paljon paremmin ja kaarteetkaan eivät niin pitkiksi veny kuin maxilla. Lisäksi Venla ei ole ollenkaan yhtä estehakuinen ja irtoava kuin Viivi, joka lukitsee esteet huomattavasti nopeammin.
Tietysti myös varmistelun ja yliyrittämisen vastakohta, huolimattomuus, on yksi kompastuskivi jota voi varsinkin noista alun ja lopun sähläuksistä syyttää.
Sitten seuraavana päivänä oli Venlan treenit Niinulla:
Ihan ensimmäisenä pitää mainita tuo Venlan into treenata! On ihana huomata kuinka paljon koira nauttii kun pääsee radalle! Lisäksi huomasin kuinka paljon Venlan fyysinen kunto onkaan kasvanut nyt syksyn aikana. Vaikka treenasimme rataa pitkään, eivät patterit kuluneet ihan loppuun. Niinun ehdotuksesta olemme nyt myös laittaneet rimoja eri korkeuksille. Tämä on pienessä ajassa vaikuttanut hyppäämiseen todella paljon, ja sitä kautta tietenkin myös nopeuteen! Ennen Venlalla oli tapana suunnata hyppynsä ylöspäin, eikä niinkään eteenpäin, mutta nyt meno on jo paljon paremman näköistä!
Venlan kanssa valssit eivät sujuneetkaan yhtään niin näppärästi kuin Viivillä, ja tuota muurin jälkeistä valssia (ensimmäisellä radalla) hinkkasimmekin melko pitkään. Jouduin hieman videoa editoimaan että se hieman etenisi :D On se rytmitys ja ajoitus vaan vaikeaa! Lisäksi toisen radan lopussa valssiohjaus töksähtää tosi pahasti, kun omat jalat eivät vain liiku! Aionkin ottaa valssien opettelun Venlan kanssa yhdeksi uudenvuodenlupaukseksi.
Päällejuoksut sen sijaan alkavat Venlan kanssa sujumaan, vaikka koenkin ne erääksi heikommista ohjauksistani. Treenin lopussa teimme päällejuoksut tuohon toisen radan loppuun ja ne tuntuivatkin todella sujuvilta ja mukavilta.
On kyllä hassua huomata, miten ohjaukset, jotka Viivin kanssa tuntuvat vaikeilta, sujuvat Venlan kanssa paljon luonnollisemmin, esimerkiksi päällejuoksu ja persjättö. Osa ohjauksista taas sujuu Viivin kanssa huomatavasti paremmin, esimerkiksi takaaleikkaus. Jotenkin yleensä tuleekin valittua sellaisia itselle helppoja ohjauksia, vaikka pitäisi astua mukavuusalueen ulkopuolelle treenatessa. Lisäksi olen huomannut että kisatessa suosin joitain ohjauksia toisia enemmän, esimerkiksi saatan käyttää valssia persjätön sijaan, koska siinä saa pidettyä kokoajan katseen koirassa. Tästäkin voisi olla hyvä opetella ulos, niin että saisi käytettyä niitä radalle parhaimpia ohjauksia, eikä vain "varmisteluohjauksia".
Pakko laittaa vielä tämän tekstin loppuun pieni loppukevennys. Pääkaupunkiseudulla on ihan tajuttomat määrät lunta, ja pienelle koiralle se aiheuttaa joskus hieman ongelmatilanteita :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti