VENLASTA AGILITYVALIO!

Eilen se sitten tapahtui: Venla malttoi lähdössä mutta silti juoksi radalla! Radalta tulokseksi nolla jolla yllettiin toiselle sijalle. Tämä tarkoitti myös kolmatta sertiä, joten Venlasta tuli Agilityvalio! Hieno pieni spitz, tai tuomarimme Esa Muotkan sanoin: hieno pieni orava!

Montakohan kertaa kävin tätä tulostaulua katsomassa ennenkuin uskoin sertin todeksi! Ilmossa varmaan ihmeteltiin mitä ihmettä mä ravaan kokoajan tulostaululla..

Palkintojenjakoa :) Ohjaaja on niin tyytyväinen pienestä spitzistään

Pakollinen ruusukeposeeraus

Muuten viikonlopun saavutuksena 4x hyl ja yksi 10, mutta näistä ei välitetä vaan nautitaan nollasta ja valioitumisesta! On mulla kyllä maailman paras spitz!

Kamera + koiranpentu = mahdoton tehtävä?

"Kato näin mä istun nätisti"

"Anna jo se nami!"

Huomatkaa tarkkaileva Spitz kuvan reunassa :)

"Eikun ihan oikeesti, saisinko mä sen namin"

Ei vielä ihan rivi, mutta aika lähelle jo

Aina sitä sanotaan, että koiranpennun valokuvaaminen on erityisen hankalaa. Se tuli taas eilen selväksi kun yritettiin epätoivoisesti saada pikkuvauvasta kuvia. Ulkona on niin pimeää, että siellä ei saa kuvattua yhtään mitään, eikä kotonakaan oikein valoa tunnu riittävän. Leikkisästä pennusta oli lähes mahdotonta saada hyvää kuvaa! Toinen juttu oli se, että kun kuvat oli lopulta otettu ja siirretty tietokoneelle, tajusin että olisi ehkä hieman kannattanut Volaa siistiä :) Noh, tässä alla 10 viikon poseeraukset :)

Vola 10 viikkoa

Korkeus noin 26cm

Paino noin 3,8kg

Koko konkkaronkka. Vola on ainoa joka tajuaa minne kuuluu katsoa :) Viivin massu on vielä vähän kalju mutta parantuminen on hyvällä mallilla!

Oma lempparini kaikista päivän kuvista

Siinä ne on kaikki, V, V ja V

Kiitos sinnikkäälle apulaiselle :)

Ja sitten niitä olikin kolme! Eli tervetuloa joukkoon Vola!

Aina sillointällöin elämässä tulee eteen tilaisuuksia joista ei voi kieltäytyä vaikka mikä olisi!
Pikkuhiljaa pääsi tämä agilityharrastajille hyvin tyypillinen ikunen pentukuume kasvamaan siihen pisteeseen, että aloin suunnittelemaan pikkuisen koiravauvan ottoa. Suunnitelmissa oli, että sellaisen voisin joskus keväällä sitten ottaa mutta kuinkas kävikään :) Toissapäivänä meille muutti aivan hurmaava pieni herrasmies, Nappulavaaran Valon Valtameri, joka sai nimekseen Vola.

Volalla on tällä hetkellä ikää 9 viikkoa ja täytyy kyllä sanoa, että en ole näin hienoa pentua tavannut koskaan :) On reipas, hyväntuulinen ja leikkisä!

Viivi ja Venla ovat ottaneet tulokkaan yllättävän hyvin vastaan. Viiviä Vola seuraa mielellään ja voisikin sanoa että ovat hieman jopa jo kavereitakin :) Venla taas on tuttuun tapaansa varauksellinen eikä erityisemmin pennusta piittaa kunhan ei tule liian liki. Vola kuitenkin kuuntelee Venlaa hyvin ja väistää tarvittaessa.

Paljoa ei ole Volasta kuvia vielä kerennyt ottamaan, on se niin sähköjänis :) Niitä kuitenkin tulee varmasti  vielä napsittua :)

Vähän voisin vaikka levätä

Operaatio nisäkasvain ja sterilisaatio

Muutama viikko sitten huomasi poikaystäväni Viivillä mahassa oudon tummemman läikän. Viivin käytös ei ollut muuttunut lainkaan ja ei se länttiä kovasti aristellutkaan. Mietin pitkään vienkö Viivin lääkärille vai seurailenko tilannetta, mutta onneksi pääädyin varaamaan ajan, sillä läikkä osoittautuikin nisäkasvaimeksi. Viivistä otettiin heti samalla myös röntgenkuvat jotta saataisiin selvitettyä onko kasvaimia enemmänkin. Niitä ei onneksi ollut ja aika leikkaukseen voitiin varata heti seuraavalle viikolle. Viiville suositeltiin myös strerilisaatiota sillä se vähentää kasvaimien riskiä.

Vaikka aina kasvaimista paljon kuuleekin ja ne eivät kovin harvinaisia ole, en jotenkin ollut osannut edes ajatella että niitä voisi tulla Viiville. Viivillä on tällä hetkellä ikää 7,5 vuotta joten vanhasta koirasta ei ole kysymys. Oli kyllä niin pitkä viikko kun leikkausta odotin. Kasvaimen laadustakaan ei ennen leikkausta voinut mitään sanoa.

12.11 Viivi sitten kipitti eläinlääkäriaseman ovista sisään leikkausta varten. Leikkaus sujui oikein hyvin ja illalla sain noutaa pienen koirani kotiin. Ensimmäinen ilta kotona leikkauksen jälkeen oli aivan kamala, Viivi ei pysynyt kunnolla jaloillaan ja päässä olevaa töttöröä pelkäsi kamalasti :( Heti kotiin päästyään nukkui jonkin aikaa, mutta sen jälkeen sitten valvottiinkin yhdessä koko yö. Vaikka tiesi, että Viivin paha olo helpottaa seuraavina päivinä, oli se yö todella todella pitkä. 

Viivin mielestä töttöröhattu oli aivan typerä keksintö joten vaihdoimme sen haalariin melko pian. Se päällä Viivi sitten viihtyikin pari viikkoa eikä yrittänyt yhtään nuolla haavojaan. Muutoinkin paraneminen eteni todella hyvää vauhtia. Aluksi jouduttiin Viiville laittamaan pahvilaatikko jakkaraksi sängyn eteen kun ei suoraan päässyt loikkaamaan ja välillä aina halusi päästä sylissä sängyltä alas, mutta lopussa jo pääsi normaalisti hyppäämään. Lenkit jouduimme pitämään todella minimissä mikä varsinkin loppua kohden alkoi selvästi bretonia jo hieman tympimään, mutta silti upeasti jaksoi olla riehumatta.

Viivi päikkäreillä lempparilelunsa kanssa

Toissapäivänä käytiin ottamassa tikit vielä pois ja hyvin oli haava parantunut :) Vielä parempi tieto oli se, että kasvain oli hyvälaatuinen! Nyt siis pikkuhiljaa voidaan alkaa palaamaan kohti normaalia elämää ja käydä hieman pidemmilläkin lenkeillä, agility sen sijaa saa vielä hetken odottaa ja senkin jälkeen aloitellaan hieman kevyemmillä harjoitteluilla :)

Viivi kiittää kaikkia tsempanneita sekä myös Vallilan eläinlääkäriasemaa!

Liian pitkä hiljaisuus takana, blogin aktivoiminen talvea varten :)

Piiiitkä hiljaisuus ollut tässä blogissa, edellinen teksti on heinäkuulta!! Ei me kuitenkaan olla minnekkään kadottu vaan kovasti ollaan treenattu ja puuhattu vaikka kirjoittamaan ei ole ehtinytkään :)

Syyskausi on saatu päätökseen treenien osalta ja on aika siirtyä hallin lämpöön treenaamaan. Talvella meitä kouluttaa taas aivan lempparikouluttaja Niinu :) Jaan treenipaikan Viivin ja Venlan kesken puoliksi niin että joka toinen viikko treenaamassa käy Viivi ja joka toinen viikko Venla. Yhteinen ratatreenipaikka siksi, että haluan käydä joka viikko vapaatreenaamassa ja kaksien ohjattujen treenien ja kisojen lisäksi sille ei ole nyt kesällä riittänyt tarpeeksi aikaa. Perusteiden treenaaminen on kuitenkin huipputärkeää! Talven aikana on tavoitteena treenata hirmuisesti keppejä, kontakteja ja irtoamista!

Nollia ei meille Venlan kanssa ole vielä tälle kaudelle kertynyt kuin yksi ja ainoa, ja sekin on heinäkuulta! Nyt siis on aika tsempata ja ryhdistäytyä nollien osalta :) Seuraavan kerran kisaamme Kirkkonummella 5.10!

Eräs itselleni tärkeä nolla kuitenkin saatiin Piirinmestaruuskisoissa 8.9 joukkueradalla. I-HAH joukkue sijoittu piirinmestaruuskisoissa pronssille!! Hyvä me!! :) Itseäni harmittaa hirmuisesti etten kerennyt jäämään osalliseksi palkintojenjakoon kun oli kiire jo pitämään dobo-treenejä, mutta silti oli hienoa saada ensimmäinen joukkuemitalli!

Venla lähdössä radalle

Kuva Jukka Pätynen 

http://koirakuvat.kuvat.fi/

Venla pieni liito-orava A:lla

Ohjaaja juoksee rennosti eteenpäin luottaen koiraan ;)

Kuva Jukka Pätynen 

http://koirakuvat.kuvat.fi/

Mutta nyt, uusi kausi, uudet kujeet: Blogin olisi tästä tarkoitus taas aktivoitua :)

TattisCupin radat!

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kerroin, sain kunnian tuomaroida TattisCupin II-osakilpailun :)
Luokkina kisassa oli tosimöllit (vain 10 estettä, pelkkiä hyppyjä ja putkia) sekä möllit. Hallimme on pitkä, mutta ei kovinkaan leveä, mikä aiheutti hieman päänvaivaa ratojen suunnitteluun.

Tosimöllien rata näytti tältä:

Tosimöllit suoriutuivat radasta oikein hienosti! Mikäli radalla katsoi koiraa ja ohjasi huolella, pääsi oikein pitkälle (sama toki pätee radalla kuin radalla :D ). 8-hypystä juoksi jokunen koira ohi jos ohjaaja aloitti loppuspurttinsa ennenaikaisesti :) Eli siis: jokainen este huolella ja katse koirassa :)

Möllien rata näytti taas tältä:

Möllien rata alkoi makseilla ja kyseisessä luokassa ei hirmuisen paljon nollia tullut. Ehdin jo miettimään että tuliko tehtyä liian haastava rata, mutta onneksi medit ja minit sitten korjasivat tilanteen ja siellä kärkipaikoista alkoi jo olemaan ihan kilpailuakin :)
Mitään erityisen haastavaa radalla ei ole kunhan ohjaaja ei turhaa ala panikoimaan putkia puomin alla. Monet koirista juoksivat puomin ohi (Puomi oli kisoissa melko suoralla linjalla putkesta tultaessa). Tämä saattoi johtua siitä, että ohjaajat tulivat hyvin lähelle puomia odottamaan koiraa, ja sen jälkeen tekivät sivuliikkeen väistääkseen putkea. Kun koiran lähetti puomille hieman kauempaa, osasi se hakea sinne itse :)
11-hypyn jälkeen karkailtiin myös paljon puomille. Jos itse olisin rataa suorittanut, olisin ohjannut koiran seinän ja 11-hypyn välistä, enkä puomin ja 11-hypyn välistä. Mikäli kuitenkin valitsi puomin puoleisen reitin, täytyi osata lähteä ajoissa liikkeelle. Monet ohjasivat koiraansa liian pitkälle 11-hypyn taakse, jolloin koira luonnollisesti oletti, että matka on jatkumassa sinne.
Kiitos kaikille TattisCupiin osallistuneille! Ainakin itselläni oli hurjan hauskaa ! :)

Kesälläkö mukamas kerkiää levätä? :D

Hieman on jäänyt blogin päivittäminen väliin, niin paljon on tapahtunut ja niin paljon on ollut puuhaa :)

Kun ohjatut treenit ovat kesätauolla, ollaan käyty hieman vähemmän treenailemassa ja työstetty lähinnä keppejä ja kontakteja. Venla on tehnyt nyt melkein joka kisoissa lentokeinuja. Aloitti sen kesäkuun lopussa Ojangossa, en tiedä olisiko jotain kummaa pelästynyt yms. Ollaan nyt kuitenkin varsinkin keinua vahvistettu treenatessamme.

PurinaOpeneissa ollaan myös käyty vierailemassa :) Venla pääsi kirmaamaan epävirallisesti ykkösten radoilla ja voitti molemmat radat hienoilla ajoilla :) Tosin toisen radan voitto oli hieman kyseenalainen sillä lentokeinu siinäkin oli :D Ykkösten ratojen lisäksi molemmat koirista pääsivät käymään myös virallisilla radoilla :) Viivi loikkasi tuttuun tapaansa kontaktit komeasti jo aivan ylhäältä, mutta tarkoitus olikin pitää hauskaa ja sitä meillä kyllä oli. Venlan radat virallisissa kaatuivat sitten pikkumokiin ja ohjaajan väsyyn (aivan liian kuuma!!). Nyt seuraavana maanantaina mennään yrittämään uudelleen virallisiin Venlan kanssa, josko silloin paremmalla keskittymiskyvyllä :)

Lisäksi aikaa on syönyt jonkin verran epävirallinen TattisCup jonka järjestimme Alexandra Lappalaisen kanssa :) Vaikka monien kisojen järjestämisessä olen ollut mukana, niin silti sen työmäärän muistaa vasta silloin kun kisat on viikon päässä :D Ensimmäinen osakilpailu mennä hujahti sujuvasti, nyt vielä toinen osakilpailu jäljellä. Siellä hoidankin sitten tuomarin virkaa :) Tervetuloa testaamaan radat :)

Laitan tähän vielä TattisCupin mainostekstin :)

Tervetuloa mukaan TattisCuppiin!
TattisCup on epävirallinen kahden kilpailun sarja mölleille ja tosimölleille. Kisat käydään Itä-Helsingin agilityharrastajien keinonurmipohjaisessa hallissa Helsingin Tattarisuolla osoitteessa Tuulilasintie 31B. 
Ilmoittautuminen alkaa kisapaikalla klo 17.15 ja radat alkavat klo 18. Tosimöllit aloittavat luokkajärjestyksellä maxi-medi-mini ja tämän jälkeen kisaavat möllit järjestyksessä maxi-medi-mini. 
Tosimöllien radalla on vain tavallisia hyppyesteitä ja putkia. Radalla on noin 10 estettä ja hypyt ovat korkeuksissa 20cm - 30cm - 40cm. 
Möllien radalla ei ole keppejä, pöytää, keinua tai rengasta. Myös jo kisanneet koirakot saavat osallistua möllien radalle ja heidät palkitaan erikseen.
Etukäteen ilmoittautuessa startit maksavat 5e ja paikan päällä ilmoittautuessa 8e. Kaikki startit maksetaan paikan päällä. Toivomuksena tasaraha :) Ohjeet etukäteisilmoittautumiseen alla.
Etukäteisilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen mari.makela@outlook.com. Mainitse viestissäsi: Nimi, Koiran nimi, koiran rotu, seura, kuinka monta starttia ja mihin luokkaan ilmoittaudut. Otsikoi viesti: "TattisCup 9.7.2013". Etukäteisilmoittautumiset viimeistään 8.7.2013.
Tervetuloa!!

Nyt TattisCupin II osakilpailun lisäksi on myös muuta jännitettävää, tosin tämä ei liity agilityyn. Saimme vuokra-asunnon Helsingin Vallilasta ja näillä näkymin muutamme sinne jo ensiviikolla! Hieman jännittää miten koirat suhtautuvat uuteen asuntoon ja miten uudet naapurit koiriin :)