Muutama viikko sitten huomasi poikaystäväni Viivillä mahassa oudon tummemman läikän. Viivin käytös ei ollut muuttunut lainkaan ja ei se länttiä kovasti aristellutkaan. Mietin pitkään vienkö Viivin lääkärille vai seurailenko tilannetta, mutta onneksi pääädyin varaamaan ajan, sillä läikkä osoittautuikin nisäkasvaimeksi. Viivistä otettiin heti samalla myös röntgenkuvat jotta saataisiin selvitettyä onko kasvaimia enemmänkin. Niitä ei onneksi ollut ja aika leikkaukseen voitiin varata heti seuraavalle viikolle. Viiville suositeltiin myös strerilisaatiota sillä se vähentää kasvaimien riskiä.
Vaikka aina kasvaimista paljon kuuleekin ja ne eivät kovin harvinaisia ole, en jotenkin ollut osannut edes ajatella että niitä voisi tulla Viiville. Viivillä on tällä hetkellä ikää 7,5 vuotta joten vanhasta koirasta ei ole kysymys. Oli kyllä niin pitkä viikko kun leikkausta odotin. Kasvaimen laadustakaan ei ennen leikkausta voinut mitään sanoa.
12.11 Viivi sitten kipitti eläinlääkäriaseman ovista sisään leikkausta varten. Leikkaus sujui oikein hyvin ja illalla sain noutaa pienen koirani kotiin. Ensimmäinen ilta kotona leikkauksen jälkeen oli aivan kamala, Viivi ei pysynyt kunnolla jaloillaan ja päässä olevaa töttöröä pelkäsi kamalasti :( Heti kotiin päästyään nukkui jonkin aikaa, mutta sen jälkeen sitten valvottiinkin yhdessä koko yö. Vaikka tiesi, että Viivin paha olo helpottaa seuraavina päivinä, oli se yö todella todella pitkä.
Viivin mielestä töttöröhattu oli aivan typerä keksintö joten vaihdoimme sen haalariin melko pian. Se päällä Viivi sitten viihtyikin pari viikkoa eikä yrittänyt yhtään nuolla haavojaan. Muutoinkin paraneminen eteni todella hyvää vauhtia. Aluksi jouduttiin Viiville laittamaan pahvilaatikko jakkaraksi sängyn eteen kun ei suoraan päässyt loikkaamaan ja välillä aina halusi päästä sylissä sängyltä alas, mutta lopussa jo pääsi normaalisti hyppäämään. Lenkit jouduimme pitämään todella minimissä mikä varsinkin loppua kohden alkoi selvästi bretonia jo hieman tympimään, mutta silti upeasti jaksoi olla riehumatta.
Viivi päikkäreillä lempparilelunsa kanssa
Toissapäivänä käytiin ottamassa tikit vielä pois ja hyvin oli haava parantunut :) Vielä parempi tieto oli se, että kasvain oli hyvälaatuinen! Nyt siis pikkuhiljaa voidaan alkaa palaamaan kohti normaalia elämää ja käydä hieman pidemmilläkin lenkeillä, agility sen sijaa saa vielä hetken odottaa ja senkin jälkeen aloitellaan hieman kevyemmillä harjoitteluilla :)
Viivi kiittää kaikkia tsempanneita sekä myös Vallilan eläinlääkäriasemaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti