Venlan ensimmäinen nolla

Venla sai 21.4.2012 Vantaalla ensimmäisen luvansa ! Hieno Venla!
Ensimmäisellä radalla nolla oli äärimmäisen lähellä, selvisimme toisiksi viimeiselle esteelle asti nollalla, mutta viimeisestä hypystä juostiinkin sitten ohitse. Noh, koe on oppimistilanne, ja tuo viimeisen esteen ohitus ehkä sai vihdoin viimein aivot tajuamaan sen keskittymisen ja tarkkaavaisuuden tärkeyden. Vasta kun viimeinen este on suoritettu, on rata suoritettu ja sinne asti pitää taistella.

Toisella radalla tämä ohitus sitten hieman näkyi ja oma ohjaus varovaista varovaisempaa, mutta nollalla läpi ja aikakin alittui roimasti :) Tuloksella sijoituimme toisiksi!!

Ohjausopas: Persjättö

Kun pitkästä aikaa sain koulutettavakseni jatko-ryhmiä, päätin, että perusohjausten läpikäyminen on hyvä alku. Niitäkun ei voi ikinä harjoitella liikaa :) Ensimmäisellä kerralla teemana on persjättö.

Mitä?

Persjätössä ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä siten, että rintamasuunta ei käänny koiraa kohden kertaakaan. Ohjaaja vaihtaa puolta koiran ollessa siis koko ajan selän takana, josta tulee nimitys persjättö.

Miksi?

• Puolen vaihtaminen
• Vauhti pysyy
• Oikein ajotettuna koiralle erittäin selkeä
• Usein seuraavien ohjauksien toteuttaminen on helppoa, sillä ohjaaja on koiran edellä 
• Ohjaajan ei tarvitse pyöriä, vaan pääsee juoksemaan koko ajan eteenpäin

Milloin?

• Puolen vaihtaminen
• Mahdollisuus olla koiran edellä
• Loiva käännös tai ei juurikaan käännöstä

Miten?

Vaikka persjätössä koira jääkin selän taakse, on äärettömän tärkeää, että koiraa ei hukata. Ohjaajan pitää kääntää persjätössä yläkroppaansa niin paljon, että kykenisi näkemään omat kantapäänsä juostessaan. Radalla tämä tarkoittaa sitä, että yläkroppaa käännetään niin paljon, että koira nädään.
Persjätön on oltava valmis ennen kuin koira on ponnistamassa. Persjättö pitää siis aloittaa kun koira on vasta lähestymässä estettä. Hyvä sääntö on, että ohjaajan on nähtävä koko koiran hyppy kääntyneenä jo oikein päin. 

Harjoittelu?

Persjättöä, kuten muitakin ohjauksia, voi opettaa ilman esteitä helposti.

1. Jätä koira odottamaan ja kävele itse poispäin
2.  Pysähdy selkä koiraan päin jonkin matkan päähän. Jalat osoittavat menosuuntaan.
3.  Käännä yläkroppaa siten oikealle, että näet koiran selkeästi
4. Ojenna oikea kätesi kohti koiraa ohjaavaksi kädeksi
5. Kutsu koira ja palkkaa oikealla kädellä (Muista, lelupalkka on palkkauksessa aina paras)

Koiran on tultava tällöin luoksesi ( tai ohi sinusta jos palkkaat pallolla) oikealta puolelta.
Toista harjoitusta molemmin puolin. Voit lisätä harjoitukseen myös liikettä siten, että et kutsu koiraa ollessasi itse pysähdyksissä, vaan juostessasi.

Venlalle minikisaavien voitto epiksissä!

Sunnuntaina 18.3 suuntasimme Venlan kanssa epistelemään Purinalle, eikä voi muuta sanoa kuin että spitzissä on poweria!!
Venlan kanssa oli ihan mahtavan tuntuista mennä, ja ensimmäiseltä radalta saimmekin nollan tulokseksi. Niinpä seuraavalle kierrokselle otin tavoitteeksi, että mennään vaan niin kovaa kuin päästään. Tsemppaaminen tuotti tulosta, ja Venla teki todella hyvän ajan ja nollan, ja tuloksella saimmekin voiton.

 Kaikista iloisin olen kuitenkin siitä, miten irtoamisharjoitukset ovat tuottaneet jo pienessä ajassa tulosta! Toisen radan takasuoralla Venla ei kysele ollenkaan, ja se on sitä, mihin pyritään! Aivan mahtavaa, näitä harjoituksia jatkamme!!

Torstain treeneissä viilattiin pilkkua

Piitkästä aikaa kouluttamassa! Tällaista puuhailtiin:

Kuva sinänsä on pientä hämäystä, että todellisuudessa tehtiin vain esteitä 1-13, sillä enemmän ajatuksenani oli unohtaa koko ajatus määrästä ja panostaa pelkästään siihen laatuun.

Esteille 1-4 löydettiin kaksi oikein toimivaa ohjausratkaisua

• Ohjaaja odottamassa koiraa esteiden 1 ja 2 takana, ja 3-5 esteiden ohjaaminen vasemmalta puolelta. Tässä erityisen tärkeää oli, että ohjaaja on melkein A:n luona odottamassa: muutoin joutuu väistämään estettä 3 ja vetäisee koiran pois muurilta.
• Persjättö väliin 3-4. Tämä tuntui itsestäni kaikista toimivimmalta ratkaisulta. Tärkeintä persjätössä on, että se on valmis jo kun koira hyppää. Koiralle ei siis missään vaiheessa saa olla epäselvää, minne ollaan menossa. 

 Esteille 6-10 omasta mielestäni paras vaihtoehto on, että ohjaaja jättää koiran suorittamaan A:n itsenäisesti ja itse siirtyy esteen 7 oikealle puolelle (elikkä esteen 8 puolelle). Este 7 ohjataan melko kaukaa, jotta ohjaaja saa hyvän vauhdin ja pystyy suorittamaan persjätön väliin 8-9. Jos ohjaaja jää varomaan ja varmistelemaan estettä 7, on varmaa, että myöhässä ollaan! Tässäkin tärkeää muistaa persjätöstä se, että sen on oltava valmiina ennenkuin koira laskeutuu hypyltä 8. Jos persjättö on hyvissä ajoin valmiina, voi väliin 9-10 tehdä kauniin valssin.

Muistutan vielä kaikkia, että älkää ajatelko "voi ei en kerkeä". Päättäkää, että kerkiätte, suunnitelkaa huolella mitä teette ja miksi teette. Sen jälkeen, tehkää se :D

Hyvin suunniteltu on jo oikeastaan tehty

Nyt on kyllä hyvä fiilis! Jotenkin sellainen olo, että jokin on loksahtanut paikoilleen. Tästä en niinkään syytä sitä, että olen kerennyt ehkä tavallista enemmän kentälle viimeakoina, vaan sitä, että olen analysoinut tekemisiäni entistä tarkemmin. Väitänkin, että kehityksestä maksimissaan 20% tapahtuu koiran kanssa tehdessä, loput 80% pään sisällä.

Viivin kontaktiprojekti edistyy hyvää vauhtia. Viime kontaktitreenissämme aloitimme tekemällä pelkkää alastuloa, jotta asia muistuisi mieleen, tämän jälkeen teimme kokonaista estettä, ja lopuksi vielä muutaman aidan ja vauhdin kautta. Puomilla siis kaikki tämä sujui jo, A:lla on vielä hieman enempi hommaa.
Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä pieni videopätkä Viivin kontakteista

Ideana tässä harjoituksessa oli, että pysyisin kokoajan Viivin takana, jolloin annan itse mahdollisimman vähän vinkkejä oikeasta paikasta. Epävarmuutta on vielä, mutta suunta on oikea! Viivi esimerkiksi loppuenlopuksi päätyy aina oikeaan paikkaan, vaikka matkalla epäröisikin.

 Venlan kanssa irtoaminen ja estehakuisuus on tärkein kehitettävä tällä hetkellä, joten sitä käytiin taas treenailemassa radanpätkän merkeissä.

Venlan kanssa tiemme alkuun esteitä A B C namialustan avulla. Tämän jälkeen aloimme tekemäään ihan koko rataa, mutta siten, että aina välillä radalla olikin namialustalla nami odottamassa. Tavoitteena oli siis lyhyitä, onnistuneita ja ennenkaikkea huolellisia radanpätkiä, ja palkka jostain muualta kuin kädestä. Itselleni lupasinkin, että tästä eteenpäin, ei Venla enää saa yhtään namia kädestä: aina heittämällä tai namialustalta.

Viivin kanssa tällä radalla tavoitteena oli onnistuneet, hyvin ajoitetut käännökset. Juoksemalla ei tällä radalla voi olla yhdessäkään kohtaa myöhässä, joten käännöksiin pystyi todella panostamaan ja tekemään niistä sulavia. Haastavin kohta itselleni oli esteet 7-9. Hyppy numero 8 tahtoi aina jotenkin tulla hypätyksi kohti väärää putken päätä, kunnes tajusin, että itse täytyy lähteä nopeammin liikkeelle estettä 9, jotta en seiso ihan edessä.

Viivin kanssa tuntuu, että talven aikana olemme ottaneet huimia harppauksia eteenpäin! Tässä Viivin tekemistä Oreniukselta keskiviikkona:

Maanantaitreenailua

Nyt kun on vielä päiviä vapaana, täytyi käyttää aika hyödyksi ja suunnata treenailemaan! Erityisesti halusin treenata Venlalla irtoamista ja Viivillä kontakteja, joten erityisen kimurantille radalle ei ollut tarvetta.

Aluksi hallilla tehtiin Viivin kanssa kontakteja. Puomista suoritimme aluksi pelkkää alastuloa, muistutukseksi, mutta siirryimme tekemään myös kokonaista puomia. Viivi toimi todella upeasti! Puomilla oli vauhtia, mutta myös varmuutta, vaikka itse pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon sivuille ja jäämään taakse, jotta oma liike ei tarjoaisi suuria helpotuksia, ja näkisin, miten Viivi todella suorittaa.
Aivan täysin varma Viivi ei kuitenkaan vielä jos minä jään taakse, vaan laittaa etutassut sivusta maahan. Kun kuitenkin palkka tulee vain eteen tiettyyn kohtaan, seuraaville kierroksille yleensä korjaa suoritustaan, ja laittaa tassut maahan vasta ihan lopussa. Onneksi tämä ei ole niin vakava ongelma: asento on jo hallussa, nyt vaan vahvistamaan oikeaa paikkaa asennolle. Treeniä treeniä siis!
A:n kanssa tehtiin pelkkää alastuloa. Siinä Viivillä ei oikein ollut varmuutta, että mitä ihmettä piti tehdä, vaan koitti hyppiä sivuilta pois.  Pikkuhiljaa kuitenkin tajusi, mikä on homman idea, ja saatiin niitä onnistumisiakin. Jos itse olin edellä, oli tilanne helpompi ja melkein kaikki suoritukset onnistuivat.  A:ta en kuitenkaan viitsi ihan yhtä paljon toistella kuin puomia, koska siinä koiran asento on huomattavasti vaikeampi. Sitä harjoitellaan siis pienissä pätkissä, mutta pyrin tekemään ainakin kolme pätkää per treenit. Jaksoteltu harjoittelu on aina hyvä asia!

Sitten itse rataan.

Venlan kanssa aloitettiin suoralla, eli esteet 2, 3 ja 4 namialustan kanssa. Tämä harjoitus toimi hyvin, ja Venla piti katseen koko ajan eteenpäin ja suoritti esteitä itsenäisesti. Vaikeutimme harjoitusta aloittamalla radan ihan alusta, eli suorittamalla esteet 1-4. Venla ei kuitenkaan oikein tainnut ymmärtää että radan piti olla vaikeampi, vaan suoritti varmasti ja puhtaasti joka kerta ! Loistava pieni spitz siis.
Venla pääsi lepäilemään ja vuoroon astui Viivi. Viivin kanssa vauhti nousee aika hurjaksi tällaisillä radoilla, mutta se on vain hyvä asia ! Lisäksi taas sai itselleen muistutuksen, miten taitava Viivi todella onkaan :) Rataa harjoitellessani pohdiskelin, että 6-esteelle paras ohjaus saattaisi olla pakkovalssi, eli jäisi itse esteen "taakse" keskikentän puolelle ohjaamaan koiraa, jolloin ei olisi ainakaan renkaan edessä. Ongelmaksi kuitenkin jää se, että miten sinne menee, sillä takaaleikkaus 4-esteelle voi kääntää koiran vääräänpäähän putkea. Siispä hylkäsin pakkovalssi-ideani ja vaihdoin sen tavalliseen takaakierto-valssi yhdistelmään, vaikka nytkun kotona ajattelee, olisi kohtaan sopinut myös saksalainen, joka on meidän harjoittelulistallamme :D
Viivi kuitenkin oli radalla niin vikkelä, että ehdin juuri ja juuri juosta 3-hypyn ohitse kun Viivi sujahti jo putkeen. Siispä pakkovalssi pääsikin käyttöön! Jee!

Venlakin pääsi suorittamaan rataa, mutta aivan yhtä vikkelä spitz ei ollut kuin bretoni. Rata sujui itsessään ihan mukavasti, mutta hieman sitä turbovaihdetta jäin kaipailemaan, joten lopuksi teimme vielä alun irtoamistreeniä.
Kepit yllättivät minut täysin. Niitä ei olla vähään aikaan taas treenattu, joka voi olla syynä siihen että Venla ei suostunut pujottelemaan loppuun ollenkaan. Toinen mahdollinen syy on väsy, joka saattoi jo vähän haitata treenien loppupäässä. Noh, ei siinä muu auttanut kuin ruveta kiinnittelemään ohjureita ja laittaa namialustan keppien päähän. Ohjureiden kanssa kepit onnistuivat ja Venla pujotteli oikein nopeasti omasta liikkeestäni huolimatta. Keppitreenejä on siis jatkossa luvassa!

Pakko vielä laittaa tämä kuva, sillä Venlan tämänpäiväisestä tekemisestä tuli tämä niin mieleen :D

 

Ulkona on kylmä!!

Ulkona on tällä hetkellä niin kylmä, että sinne ei oikein uskalla mennä. Kun on kaksi aktiivista koiraa, ja halliin ei pääse treenaamaan, pitää keksiä kaikennäköistä kotitreeniä, että huonekalut säilyisivät ehjinä.

Viivin kanssa ollaan kontakteja harjoiteltu tuttuun tapaan kontaktilaudan avulla. Edistystä tapahtuu jatkuvasti ja kun pakkaset hieman hellittävät, olisi tarkoitus siirtää kotona opittu ihan oikealle esteellekin.

Venlan kanssa taas lähdimme harjoittelemaan estehakuisuutta ja irtoamista. Kun koira saa rohkeutta irrota, se ei enää kysele ohjaajaltaan niin paljoa "mikä este", vaan uskaltaa juosta vauhdikkaammin jolloin radan tekemisestä tulee myös sujuvampaa. Uskon, että estehakuisuutta tulee myös ajan kanssa, mutta ikinä sitä ei voi harjoitella liikaa!

Kun rakentelin Venlalle hyppyjä olohuoneen lattialle, tuli ihan mieleen, kun lapsena rakentelin kissoille esteratoja ja huiskilla yritin houkutella kissoja sitten kiipeilemään niitä. Venla onneksi on vähän helpommin suostuteltavissa! Venlan rata koostuu kahdesta hypystä, elikkä harjanvarsista ja minimaalaustelineistä (Ikeasta joskus ostettu, ovat todellisuudessa valokuvatelineitä.) sekä harjanvarsista.

Esteitä on kaksi peräkkäin, ja niiden päässä targetti. Itse seison Venlan vierellä tai takana, ja kehotan "eteen", jonka jälkeen Venla juoksee kenguru loikilla esteiden ylitse syömään namin. Välillä olen harjoitellut myös lelulla. Kun Venla ponnistaa toiselle hypylle, heitän lelun. Tämän huono puoli on se, että ajoitus on todella tärkeää: jos lelu tulee myöhässä, koira tulee helposti epävarmaksi.

Tänään lisäsimme hommaan hieman haastavuutta. Venlan piti joko kiertää ensimmäinen hyppy, ja sen jälkeen vasta juosta suora, tai sitten lähtö oli aivan sivussa. Ajatuksena tässä minulla oli, että Venla ei pysty suoraan juoksemaan vaan kipolle syömään namia, vaan hommaan tulee vähän enemmän ratamaisuutta. Näitä toistoja teimme kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin tuota suoraan juoksemista, sillä ideana tässä kuitenkin on itseluottamuksen kerääminen.

Vinkkinä kokoan tähän muutaman harjoituksen, joita voi tehdä kotona.

• Kontaktit
• Kontaktit vaativat usein runsaasti toistoja, joita ei aina ehdi ihan oikeilla esteillä tekemään. Kontaktien harjoittelu kotona ei vaadi paljoa. Jos energiaa riittää, suosittelen askartelemaan vastaavan agilitylevyin kuin itselläni (löytyy Viivin kontaktiharjoitteluvideosta). Sen säilyttäminen on helppoa kaapintakana, ja saa otettua esiin nopeasti, kun harjoitteluinto iskee. Jos energiaa ei kuitenkaan ihan niin paljoa ole, käy harjoitteluun avuksi esimerkiksi sohvatyyny, pesuvati tai muu vastaava koroke, jonka päälle koira saa takajalkansa.
• Kierrä-käsky
• Tottakai on mukavempaa, jos esteen takaakiertoa ei aina tarvitse jännittää silmät kiinni toivoen parasta, vaan voi luottaa siihen että koira todella kiertää esteen. Tästä syystä kierrä-käskyä on hyvä harjoitella myös kotona. Avuksi riittää oikeastaan mikä tahansa esine, esim jakkara, jota koiran pitää kiertää, samalla kun ohjaaja kasvattaa etäisyyttä askel askeleelta.
• Irtoaminen
• Yhden tai kahdenkin hyppyesteen kyhääminen ei vie paljoa aikaa, mutta on hyödyllistä. Irtoamista voi toki harjoitella myös kierrä-käskyn tai kosketusalustan avulla. Pääasia on, että koira oppii, että aina ei tarvitse olla ohjaajan vieressä, vaan välillä voi työskennellä hieman etäämmällä.
• Persjättö
• Persjättö on monille ohjaajille haastava ohjausliike, minkä käyttö kuitenkin on sillointällöin hyödyllistä ja tarpeellista. Persjätön tekemistä helpottaa, jos koira osaa kunnolla hakeutua toivotulle puolelle. Jätä siis koirasi odottamaan etäälle, kävele eteenpäin selkä koiraa päin, ja kutsu sitä. Laske toinen käsi "ohjaavaksi kädeksi" ja palkkaa koira, kun se tulee tämän käden puolelle. Vuorottele oikeaa ja vasenta puolta.
• Sylikäännökset ja poispäinkäännökset
• Sylikäännökset ja poispäinkäännökset ovat helppoja harjoitella kotona, eivätkä vie tilaa. jätä koira odottamaan etäälle, kutsu se ja käännä sylikäännöksellä/poispäinkäännöksellä ja palkkaa heittämällä. Tällöin vauhti säilyy ja koira oppii helposti nämä käännökset, jotka auttavat pelastamaan monta rataa, joilla ohjaaja on myöhässä.
• Temppuilu
• Kaikenlainen temppuilu on hyväksi! Se parantaa koiran ja ohjaajan suhdetta, sekä opettaa koiraa oppimaan. Lisäksi on mukavaa, kun koira osaa naurattaa naapurin lapsia kierimällä tai sanomalla "moi".

Toivotaan että pakkaset hieman laskisivat ja päästäisiin kentälle treenaamaan "ihan oikeita" treenejä :)