Palkkausmuna: yksi parhaita leluja koiralle joka ei leiki!

Palkkausmuna, mikä ihana pelastus meille joiden koirat eivät leiki! Monelle saattaa tulla yllätyksenä että Venla ei leiki agilitykentillä. Ikinä. Koskaan. Ja kyllä: ollaan harjoiteltu. Paljon. Mutta spitz ei vaan tykkää leikkiä ja minä vaan niin tykkäisin siitä ettei palkka tule kädestä vaan että sen voisi heittää. Mutta kun koira painaa 4,5kg ja palkkautuu nameilla, niin namit eivät voi olla niin isoja, että ne erottaisi nurmen sekaan heitettynä.

Nämä namulla täytettävät lelut ovat olleet meillä kovassa käytössä Venlan kanssa, ja tämä palkkausmuna on ehdottomasti yksi parhaista, ellei jopa paras täytettävä lelu. Sen saa helposti kierrettyä auki, jolloin sisälle voi laittaa nameja. Yksi hyvä puoli tässä lelussa on ehdottomasti myös se ettei namin muodolla ole mitään väliä, vaan sisälle voi laittaa broilerin sydäntä tai kuivanappuloita. Tiedän että useampi koira osaa noutaa tämän lelun ohjaajalleen avattavaksi mutta Venlan kanssa meillä toimitaan niin että käyn avaamassa munan Venlalle itse (hemmoteltu spitz ;) ).

Etsin tällaista lelua pitkään Venlalle treeneihin heiteltäväksi mutten meinannut löytää mistään. Tämä Venlan calming treat capsule löytyi sitten lopulta Koiranpäiviltä ja suosittelen kyllä ihan kaikille joiden koirat eivät niin innostu leluista :)  http://www.koiranpaivia.fi/tuotesivu.php?id=1444

Doboilun jälkitunnelmia

Eilen olin pitkästä aikaa vetämässä dobotunteja ja nyt jo aamulla voi sanoa että kyllä on vatsalihakset kipeät!! Tehtiin hieman massupainotteinen ohjelma näin kevään alun kunniaksi ja sen kyllä huomaa myös kouluttaja :D Mutta taas kerran oli ihan tavattoman hauskaa!!
Aamulla auto starttasi kohti Tuulosta ihan kamalassa räntäsateessa mutta perillä paistoikin jo aurinko :) Kolme tuntia jumppaa välissä ihanien pirteiden ihmisten ja koirien kanssa oli aloitus kevään kuntoiluun, itsekin sai taas ihan uutta intoa jumppaamiseen (vaikka tänään nämä vatsalihakset vähän yrittävätkin vastustaa :D )

Tuuloksen Mustista ja Mirristä löytyi myös Volale uusi rukan keltainen sadetakki joka oli 30% alennuksessa! Tästä tulossa varmaankin kuva myöhemmin :)

Seuraavat dobot ovatkin sitten huhtikuun puolella pääsiäisen molemmin puolin (saa vähän sulatettua pääsiäismunia näiden munapallojen kanssa!).

Kevät keikkuen tuleepi...

Sitten yhtäkkiä onkin jo maaliskuu! Miten tämä aika menee niin nopeasti? Volallakin on jo ikää 5kk ja medirajankin yli on menty!

Venlan kanssa ollaan taas palattu venähteneeltä joululomatauolta kisakentille. Ollaan kovasti harjoiteltu juoksuA:ta mutta kisoissa kontaktit loikitaan oikein kunnolla... Eikä oikein voi käydä edes palauttamassa kun eihän se Venlan vika ole ettei vielä suoritustavasta ole varmuutta.. plääh. No, lisää treeniä vaan.

Ollaan myös treenattu nyt todella ahkerasti hyppytekniikkaa, oikeastaan viikoittain. Tuntuu kuitenkin ettei senkään saralla ole edistytty yhtään mutta muutaman viikon päästä on "kontrollikäynti" Kaukosella joten ehkäpä sieltä saadaan uusia niksejä?

Kisoissa ei ole paljoa tuloksilla juhlittu. Kuusi starttia ollaan nyt tauon jälkeen otettu ja yksi hyppynolla saatu (sij 4). Noh, yksikin on enemmän kuin ei yhtään ja nokka on jo kohti seuraavia kisoja :) Tässä Venlan nollarata Janakkalasta:

Myös Viivi on päässyt ahkerasti treenaamaan ja täytyy kyllä sanoa että Viivin ja Venlan kanssa täytyy toimia niiiiin eritavalla radalla! Venlan kanssa suorittaminen on melko varmalla tasolla kun Viivin kanssa täytyy olla ohjaukset kohdillaan :) Mutta sitten kun se onnistuu niin on se vaan niin mahtavaa! Viivi on kyllä niin super!

Tässä talvella koulutin Kohti Kisakenttiä-koulutuksessa joka järjestettiin I-HAHin jäsenille. Kurssi alkoi teoriaosuudella jossa pari tuntia vierähti nopeasti höpötellessä kisojen säännöistä, kisajännityksestä jne. Tämän jälkeen oli kolme kisakertaa joissa kurssin 10 osallistujaa pääsi juoksemaan kisaratoja läpi :) Oli kyllä itsellenikin niiin antoisa kurssi! Olen jo useampaan kertaan tässäkin blogissa puhunut vireestä ja siitä miten vireen tulee olla juuri kohdallaan, mutta vasta nyt on jotenkin selkiytynyt vireen säätelyn merkitys kisoissa ja treeneissä :) Siinä on paljon harjoiteltavaa!

Vielä ihan pakollinen uutinen! Olen pitkään yrittänyt metsästää Volalle hurtan turkoosia hihnaa ja tänään löysin sen! JEEEE! Nyt on sitten kaikilla omat hihnat!!

Kevätkoirat!

Myös Vola on saanut jo aloittaa "treenaamisen" :) Käytännössä tämä tarkoittaa että Vola aina välillä hallilla mukana ollessa kiertää siivekettä ja mennä putkesta :D Mutta täytyy sanoa että Vola on kyllä niiiiiin älykäs pieni! Kotona ollaan kierretty pöydänjalkaa ja sen seurauksena Vola tarjoaa ihan tosi hienosti myös hallilla ! :) Ja ihan oikeasti ei olla tehty kuin pikkuisen vasta (pentujen pitää antaa olla pentuja :) )

Tässä pöydänjalkavideo:

http://youtu.be/Ecy2MjhrBMU

Ja tässä sama putkella :)

Eiköhän tästäkin saada hyvä kevät aikaan!

VENLASTA AGILITYVALIO!

Eilen se sitten tapahtui: Venla malttoi lähdössä mutta silti juoksi radalla! Radalta tulokseksi nolla jolla yllettiin toiselle sijalle. Tämä tarkoitti myös kolmatta sertiä, joten Venlasta tuli Agilityvalio! Hieno pieni spitz, tai tuomarimme Esa Muotkan sanoin: hieno pieni orava!

Montakohan kertaa kävin tätä tulostaulua katsomassa ennenkuin uskoin sertin todeksi! Ilmossa varmaan ihmeteltiin mitä ihmettä mä ravaan kokoajan tulostaululla..

Palkintojenjakoa :) Ohjaaja on niin tyytyväinen pienestä spitzistään

Pakollinen ruusukeposeeraus

Muuten viikonlopun saavutuksena 4x hyl ja yksi 10, mutta näistä ei välitetä vaan nautitaan nollasta ja valioitumisesta! On mulla kyllä maailman paras spitz!

Kamera + koiranpentu = mahdoton tehtävä?

"Kato näin mä istun nätisti"

"Anna jo se nami!"

Huomatkaa tarkkaileva Spitz kuvan reunassa :)

"Eikun ihan oikeesti, saisinko mä sen namin"

Ei vielä ihan rivi, mutta aika lähelle jo

Aina sitä sanotaan, että koiranpennun valokuvaaminen on erityisen hankalaa. Se tuli taas eilen selväksi kun yritettiin epätoivoisesti saada pikkuvauvasta kuvia. Ulkona on niin pimeää, että siellä ei saa kuvattua yhtään mitään, eikä kotonakaan oikein valoa tunnu riittävän. Leikkisästä pennusta oli lähes mahdotonta saada hyvää kuvaa! Toinen juttu oli se, että kun kuvat oli lopulta otettu ja siirretty tietokoneelle, tajusin että olisi ehkä hieman kannattanut Volaa siistiä :) Noh, tässä alla 10 viikon poseeraukset :)

Vola 10 viikkoa

Korkeus noin 26cm

Paino noin 3,8kg

Koko konkkaronkka. Vola on ainoa joka tajuaa minne kuuluu katsoa :) Viivin massu on vielä vähän kalju mutta parantuminen on hyvällä mallilla!

Oma lempparini kaikista päivän kuvista

Siinä ne on kaikki, V, V ja V

Kiitos sinnikkäälle apulaiselle :)

Ja sitten niitä olikin kolme! Eli tervetuloa joukkoon Vola!

Aina sillointällöin elämässä tulee eteen tilaisuuksia joista ei voi kieltäytyä vaikka mikä olisi!
Pikkuhiljaa pääsi tämä agilityharrastajille hyvin tyypillinen ikunen pentukuume kasvamaan siihen pisteeseen, että aloin suunnittelemaan pikkuisen koiravauvan ottoa. Suunnitelmissa oli, että sellaisen voisin joskus keväällä sitten ottaa mutta kuinkas kävikään :) Toissapäivänä meille muutti aivan hurmaava pieni herrasmies, Nappulavaaran Valon Valtameri, joka sai nimekseen Vola.

Volalla on tällä hetkellä ikää 9 viikkoa ja täytyy kyllä sanoa, että en ole näin hienoa pentua tavannut koskaan :) On reipas, hyväntuulinen ja leikkisä!

Viivi ja Venla ovat ottaneet tulokkaan yllättävän hyvin vastaan. Viiviä Vola seuraa mielellään ja voisikin sanoa että ovat hieman jopa jo kavereitakin :) Venla taas on tuttuun tapaansa varauksellinen eikä erityisemmin pennusta piittaa kunhan ei tule liian liki. Vola kuitenkin kuuntelee Venlaa hyvin ja väistää tarvittaessa.

Paljoa ei ole Volasta kuvia vielä kerennyt ottamaan, on se niin sähköjänis :) Niitä kuitenkin tulee varmasti  vielä napsittua :)

Vähän voisin vaikka levätä

Operaatio nisäkasvain ja sterilisaatio

Muutama viikko sitten huomasi poikaystäväni Viivillä mahassa oudon tummemman läikän. Viivin käytös ei ollut muuttunut lainkaan ja ei se länttiä kovasti aristellutkaan. Mietin pitkään vienkö Viivin lääkärille vai seurailenko tilannetta, mutta onneksi pääädyin varaamaan ajan, sillä läikkä osoittautuikin nisäkasvaimeksi. Viivistä otettiin heti samalla myös röntgenkuvat jotta saataisiin selvitettyä onko kasvaimia enemmänkin. Niitä ei onneksi ollut ja aika leikkaukseen voitiin varata heti seuraavalle viikolle. Viiville suositeltiin myös strerilisaatiota sillä se vähentää kasvaimien riskiä.

Vaikka aina kasvaimista paljon kuuleekin ja ne eivät kovin harvinaisia ole, en jotenkin ollut osannut edes ajatella että niitä voisi tulla Viiville. Viivillä on tällä hetkellä ikää 7,5 vuotta joten vanhasta koirasta ei ole kysymys. Oli kyllä niin pitkä viikko kun leikkausta odotin. Kasvaimen laadustakaan ei ennen leikkausta voinut mitään sanoa.

12.11 Viivi sitten kipitti eläinlääkäriaseman ovista sisään leikkausta varten. Leikkaus sujui oikein hyvin ja illalla sain noutaa pienen koirani kotiin. Ensimmäinen ilta kotona leikkauksen jälkeen oli aivan kamala, Viivi ei pysynyt kunnolla jaloillaan ja päässä olevaa töttöröä pelkäsi kamalasti :( Heti kotiin päästyään nukkui jonkin aikaa, mutta sen jälkeen sitten valvottiinkin yhdessä koko yö. Vaikka tiesi, että Viivin paha olo helpottaa seuraavina päivinä, oli se yö todella todella pitkä. 

Viivin mielestä töttöröhattu oli aivan typerä keksintö joten vaihdoimme sen haalariin melko pian. Se päällä Viivi sitten viihtyikin pari viikkoa eikä yrittänyt yhtään nuolla haavojaan. Muutoinkin paraneminen eteni todella hyvää vauhtia. Aluksi jouduttiin Viiville laittamaan pahvilaatikko jakkaraksi sängyn eteen kun ei suoraan päässyt loikkaamaan ja välillä aina halusi päästä sylissä sängyltä alas, mutta lopussa jo pääsi normaalisti hyppäämään. Lenkit jouduimme pitämään todella minimissä mikä varsinkin loppua kohden alkoi selvästi bretonia jo hieman tympimään, mutta silti upeasti jaksoi olla riehumatta.

Viivi päikkäreillä lempparilelunsa kanssa

Toissapäivänä käytiin ottamassa tikit vielä pois ja hyvin oli haava parantunut :) Vielä parempi tieto oli se, että kasvain oli hyvälaatuinen! Nyt siis pikkuhiljaa voidaan alkaa palaamaan kohti normaalia elämää ja käydä hieman pidemmilläkin lenkeillä, agility sen sijaa saa vielä hetken odottaa ja senkin jälkeen aloitellaan hieman kevyemmillä harjoitteluilla :)

Viivi kiittää kaikkia tsempanneita sekä myös Vallilan eläinlääkäriasemaa!